Avajaisista 60 vuotta - Helsinki on yhä olympiakaupunki

Kuudessa vuosikymmenessä on tapahtunut paljon, mutta olympialaiset ovat yhä vahvasti mukana pääkaupungin hengessä ja varsinkin kaupunkikuvassa.

Suomen ja Helsingin olympiahaaveet olivat lähteneet vahvaan takasuoran kiriin jo vuoden 1912 olympialaisten menestyksen myötä. Sama vauhti jatkui 20-luvulla, ja Helsinki tähtäsi toden teolla vuoden 1940 kisojen isännäksi. On sanottu, että eniten olympiakisojen saamiseen Helsinkiin vaikutti apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell. Hän oli ollut olympiahankkeen moottorina 1910-luvulta saakka

Helsinki ei saanut vuoden 1940 kisoja, ne sai Japani. Tässä sota tuli tavallaan Helsingin avuksi. Japanin hyökättyä Kiinaan 1938 kisoja tarjottiin Suomelle, joka otti tarjouksen vastaan kesällä 1938. Aikaa järjestelyille oli kaksi vuotta. Pääkaupunkia muokattiin kovaa vauhtia olympiakaupungiksi. Olympialaisia varten rakennettiin Stadion, Soutustadion, Velodromi ja Käpylän kisakylä. Ensimmäinen olympiahaave alkoi murentua kalkkiviivoilla marraskuun lopussa 1939, kun talvisota syttyi. Sodan päätyttyä maaliskuussa 1940 kisojen järjestämistä mietittiin vielä, mutta ajatuksesta oli luovuttava.

Helsinki saapui voittajana maaliin vuoden 1952 kisojen hakuprosessissa. Taakse jäivät esimerkiksi Amsterdam ja useat USA:n suurkaupungit. Yksi Helsingin valteista olivat jo lähes valmiit kisapaikat, jotka oli rakennettu Tokiolta saatuihin mittelöihin.

Stadion hallitsee

Kisat toivat kaupunkiin tervetulleen tuulahduksen ulkomaailmaa, glamouria ja showta. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon sodanjälkeisen Suomen kansallinen itsetunto koheni. Raatteen tie Suomussalmella jäätyneine hevosineen, venäläissotilaineen ja romuineen oli tullut tutuksi talvisotaa seuranneiden ulkomaisten toimittajien välityksellä. Nyt Suomi ja Helsinki tulivat tutuiksi maailmalla suurkisojen pitopaikkana.

Kisojen tärkein ja näkyvin merkki on Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema stadion. Funkis-tyylinen urheilupyhättö valmistui vuonna 1938. Erilaisten areenoiden myötä arkkitehdit saivat mahdollisuuden kokeilla uusia ideoita ja tyylisuuntia. Kaupunkikuvassa, ja samalla aktiivisessa käytössä, on yhä muitakin kisojen suorituspaikkoja. Arkkitehti Hilding Ekelund suunnitteli pyöräilykeskus Velodromin, joka on nykyään suojeltu funkisrakennus. Sama mies sai aikaan myös soutustadionin. Olympiastadionin kainalossa oleva Uimastadion puolestaan on arkkitehti Jorma Järven taidonnäyte.

Helsinkiä kehitettiin kisoja varten voimakkaasti muutenkin. Tuolloin pääkaupungissa oli noin 370 000 asukasta, kun nykyään luku on lähes 600 000.

Lintsi tulee

Helsingin huvi- ja yöelämä oli vaatimatonta. Kisoja varten kaupunkiin perustettiinkin monia tilapäisiä ravintoloita. Kaupunkiin oli suunniteltu tivolia jo vuosikymmenien ajan, mutta tällekin hankkeelle olympiaisännyys antoi viimeisen sysäyksen. Kisaisännyyden varmistuttua Helsingin kaupunki alkoi etsiä Alppilasta paikkaa huvipuistolle. Joulukuussa 1949 vuokratulle tontille avattiin keväällä 1950 Linnanmäen huvipuisto. Kesällä 1952 Linnanmäellä oli vuoristoradan ja maailmanpyörän lisäksi mm. vedenneitohalli, kieputin ja bensiiniautorata. Kisojen alla avattiin myös esimerkiksi Suomenlinnaan kunnollinen lauttayhteys, kaupunki sai uuden lentoaseman, olympialaiturin ja jopa Helsingin ensimmäiset liikennevalot syttyivät kisojen vuoksi. Kaupunkiin saatiin myös maan ensimmäiset minigolfradat.

Verrattuna nykypäivän Helsinkiin, yksi konkreettisimmista kisamuistoista palvelee muutamia tuhansia kaupunkilaisia joka päivä. Nimittäin kisojen majoitustilat Käpylässä ja osittain Espoon Otaniemessä. Käpylässä kisakyliä on kaksi. Toinen rakennettiin vuoden 1940 kisoihin. Kisakylät ovat tänä päivänä haluttuja, suhteellisen kalliin rahan asuntoja. Otaniemessä asuivat itäblokin urheilijat, joita ensimmäistä kertaa olympialaisiin osallistunut Neuvostoliitto aikoi ensin lennättää joka päivä Leningradin ja Helsingin välillä.

Kuusi vuosikymmentä sitten Helsingin kaupunkikuvaa rikastivat ensimmäisiä kertoja eksoottisten maiden urheilijat ja kisajoukkueiden jäsenet. Juotiin Coca-Colaa ja rokki soi.

Olympialaiset toivat Suomeen monia tuttuja, sittemmin pysyvän aseman saaneita herkkuja. Nämä herkut saapuivat Suomeen olympiavuonna

Suomalaisten olympiatunnelmaa kävi nostattamassa myös uunituore Miss Universum Armi Kuusela, joka oli vain muutamaa viikkoa aiemmin valittu maailmankaikkeuden kauneimmaksi naiseksi kaikkien aikojen ensimmäisissä Miss Universum -kisoissa.

Urheilullisesti olympialaiset menivät Suomelta huonommin kuin muutamissa edellisissä kisoissa. Oliko sillä niin suurta väliä? Suomi ja Helsinki olivat maailmankartalla.

Helsingin yliopiston päärakennusta korjattiin vielä edelliskesänä pommitusten jäljiltä, säännöstely oli kuitenkin loppumassa ja viimeiset sotakorvaukset maksettiin syyskuussa 1952. Alkoi uusi aika.

Lähteet: (Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1930-1950, Elina Standertskjöld, Wikipedia, Yle.fi/teema, HS, Urheilumuseo.fi)

Lue myös: