Aula: Niinistökö korvaamaton?

Aulan mielestä korvaamattomuuspuheissa on kaikuja 1970-luvulta, presidentti Urho Kekkosen ajoilta. Kyseessä on hänen mielestään suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin pesiytynyt piirre, joka uhkaa pitkään vallassa istuvia päättäjiä.

-Itse asiassa tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Lipponen on jo toisen hallituskautensa puolivälissä samassa jamassa kuin Kekkonen 1970-luvulla, Aula irvailee kolumnissa perjantain Turun Sanomissa.

Lipponen kysyi keskiviikon puoluevaltuustossa, kuka on se herra X, joka tulisi Niinistön paikalle sanomaan ei.
-Tarkoittaako pääministeri sitä, että valtiovarainministerin tehtävä olisi läänitettävä vaaleista riippumatta Sauli Niinistön hoitoon hamaan tulevaisuuteen asti? Olisiko tehtävä laitettava kansainväliseen hakuun, mikäli Sauli Niinistö sattuisi jostain syystä jäämään sivuun, Aula tiedustelee.

Aula korostaa, että päättäjän on oltava valmis ottamaan asiallisesti vastaan myös kritiikkiä ja omalta kannaltaan epämiellyttäviä kommentteja. Vaihtoehtoja on aina, ja päättäjän tehtävä on perustella kansalle, miksi valittu vaihtoehto parempi kuin joku toinen.

-Siinä on kansanvallan ja yksinvallan ero, Aula kirjoittaa.

Aula muistuttaa Lipposta ja Niinistöä ajoista, jolloin Esko Aho oli pääministeri.

-Muistan hyvin, kuinka Esko Aho pääministerinä teilasi SDP:n laman aikaiset elvytyspaketit turmion tieksi. Surkea SDP:n 1990-luvun alun finanssipoliittinen linja olikin. Valtiolle olisi niillä nuoteilla kertynyt velkaa nykyistäkin enemmän, Aula muistelee. Hän huomauttaa, etteivät sen paremmin Niinistö kuin edeltäjänsä Iiro Viinanen ennen valtiovarainministeriksi nousua olleet mitään erityisiä ei-sanomisen eksperttejä. Viinanen jopa kunnostautui 1980-luvulla budjetin kasvattamisessa.

-Sauli Niinistö oli ennen valtiovarainministeriksi tuloaan tunnettu lähinnä mukavana juristina Salosta, Aula kirjoittaa.
(STT)