Auerin äiti: Anneli suri Jukkaa paljon

Ulvilan murhakäräjillä kuultiin tänään ensimmäistä kertaa todistajana murhasta syytetyn Anneli Auerin vanhempia.

Ensimmäisenä todistamaan kutsuttu Auerin äiti kertoi tiiviistä yhteydestään tyttäreensä ja tämän perheeseen murhaa seuranneiden vuosien aikana.

Auer muun muassa muutti lapsineen vanhempiensa luokse miltei heti murhan jälkeen.

Puolustusasianajaja Juha Manner kysyi, keskusteltiinko Jukka Lahden kuolemasta ja surmasta jotakin.

– Mitään sen kummempia keskusteluja ei ollut. Mutta odoteltiin soittoa, että olisi murhaaja kiinni saatu ja tämmöistä.

– Heräsikö teille Annelin tai lasten puheista kysymys siitä, että Anneli Auer olisi ollut tekijä?

– Ei.

Myös Aurin isä kertoi, että aviomiehen kuolema oli Auerille kova paikka. Isä ei kuitenkaan osannut syyttäjän tai yhden tuomarinkaan vielä erikseen asiasta kysyessä kertoa, miten se ilmeni.

– Mutta kun Anneli ja minäkin, me ollaan tämmöisiä rauhallisia. Että ei se ulospäin niin hirveästi näy.

Lapset pelkäsivät pitkään

Auerin äidin ja isän mukaan mukaan Anneli Auer ja lapset tulivat keskenään hyvin toimeen.

– Annelihan suri niin paljon ja oli itsekseen. Kyllähän sitä yritti äitinä siinä lohduttaa. Lapsetkin olivat muutaman päivän ihan maassa, äiti kertoi.

Tutussa ympäristössä lapset palasivat leikkeihinsä nopeasti. He olivat kuitenkin pitkään pelokkaita, kertoo isoäiti. He pelkäsivät pitkään poistua isovanhempien asunnosta ulos.

– Lapset kävivät terapiassa. Muistatteko, miksi se keskeytettiin? Manner kysyi.

– Eivät he halunneet. Ne olivat kauhean rauhattomia ja pelokkaita aivan sen jälkeen.

Auerilla ei ollut eläimiä

Kun Auer muutti helmikuussa 2007 Turkuun, isovanhemmat vierailivat asunnolla ainakin kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin.

Vierailuista ei aina välttämättä ilmoitettu etukäteen. Kertaakaan asunnolla ei näkynyt pieneläimiä, eivätkä lapset vaikuttaneet koskaan pelokkailta tai nälkiintyneiltä, kuten on väitetty.

– Lapsilla ei näkynyt minkäänlaista kateutta. He ovat mielestäni hyvin tulleet toimeen. Olleet iloisia ja reippaita.

Lapset kutsuivat isoäitiään mummiksi ja tämän mukaan kilpailivat usein äitinsä hellyydestä.

Lapset muuttuivat nykyisten sijaisvanhempiensa luona.

– Ne istuivat [ veljen ja vaimon] kanssa siellä, eivätkä lähteneet minnekään. Se oli iso muutos.

Nyt isovanhemmat eivät ole nähneet lapsenlapsiaan yli vuoteen.

Auerin isä kertoi tapauksesta, jossa lapset käänsivät yllättäen selkänsä mummilleen, eivätkä halunneet tavata tätä.

– Jotain ihmeellistä siellä on täytynyt tapahtua. Emmehän me voi sitä tietää. Tämä ei ole lapsilta normaalia.

Lue myös:

    Uusimmat