Mainos

Asuntomessuilta saa ideoita

Haaveiletko aamukahvista oman talon pihassa? Omakotitalo on monen unelma, vaikka tällä hetkellä yli 40 prosenttia suomalaisista asuukin kerrostaloissa. Omasta kodista haaveileminen on tehty erityisen helpoksi ja mukavaksi noin 20 kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitsevilla Espoon asuntomessuilla.

Vieraillessani asuntomessuilla heinäkuun lopussa ei suurempia ruuhkia ollut ja taloihin saikin tutustua suuremmin jonottamatta. 13 hehtaarin suuruisella alueella on lähes 60 kohdetta, jotka ehtii kiertää yhdessä päivässä, jos aloittaa ajoissa aamusta.

Yksiöistä omakotitaloihin

Espoon asuntomessut ovat harvinaisen monipuolinen kokonaisuus. Nähtävillä on niin lapsiperheille, sinkuille kuin kuvitteelliselle liikuntarajoitteiselle nuorelle miehellekin suunniteltu asunto. Alueella on myös vammaisten tukiasuntoja ja Invalidiliiton ja kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asumispalveluyksikköjen rakennuttamat asunnot. Pienimmät asunnot ovat noin 30 neliötä ja suurimmat yli 200 neliön omakotitaloja.

Sisustuslehtien ja Tekniikan Maailman sekä huonekaluliikkeiden tekemien sisustusten lisäksi mukana oli myös esimerkiksi VVO:n, opiskelijoiden ja asuntokaupan alalle hiljattain ilmestyneen Igglon kohteita. Olipa mukana yksi Keltaisesta Pörssistä hankituilla käytetyillä huonekaluilla sisustettu kohdekin!

Pärettä ja paanua

Omakotialueen tiivistä rakennustapaa on julkisesti jo ehditty kritisoida. Huomiota on saanut myös se, että messualueelle on sijoitettu vierekkäin arkkitehtonisesti hyvin erilaisia taloja. Vaihtelevuuden voi kokea joko virkistävänä tai liikana sekavuutena. Omaa silmääni lähekkäin olevat erilaiset talot eivät häirinneet. Erikoisin kaksikko olivat lähekkäin sijainneet Kotilo ja Villa Flexible, jotka edustivat asumisen ääripäitä.

Olavi Kopolaisen käsityönä rakentama Kotilo (kohde 43) on päältä paanupintainen ja sisältä päreellä päällystetty talo, joka herättää tunteita puolesta ja vastaan. Jo talon ulkopuolella riittää ihmeteltävää: rikotuista lasiastioista on tehty koristeellinen "lasijoki". Harva keksii ajaa Iittalan lasinsirpaleita kuormakaupalla pihaansa.

Sisätiloissa paljastuu Kotilon toinen yllätys erikoisen muodon ja pinnoituksen lisäksi: talossa ei ole lainkaan väliseiniä. Esimerkiksi yläkerrassa suihkussa käydään avoimessa tilassa. Vessalle sentään on oma holvimainen suljettu tilansa. Talon portaikkokin on kekseliäästi ajateltu oleskeluun sopivaksi – puolivälissä portaikkoa on pyöreä sänky. Verhojen virkaa ajavat ikkunoissa olevat lasitaideteokset.

Tekniikkaa ja muuntuvuutta

Toinen huomiota kerännyt kohde on numero 44, Villa Flexible. Sitä asuva Seppo Koskela asuu vuoroin Suomessa, vuoroin ulkomailla. Hänen tulevassa kodissaan on monia sinkkuelämään ja hotelliasumiseen viittaavia trendikkäitä yksityiskohtia: keittiössä on esimerkiksi espressokeitin ja astioiden lämmittäjä.

Talo on tehty muunneltavaksi, jopa välipohjaa voi liikutella. Messuvieraita näkyivät huvittavan etenkin punalattiainen kuntoilutila, josta voi katsella suoraan talon pihalla jököttävälle massiiviselle porealtaalle. Myös teknologia näkyy kiireisen omistajan talossa monin tavoin, esimerkiksi pölynimurirobotti surraa sisällä ja vaatehuoltokin sujuu kuin rasvattu paitojen ja takkien silityskoneiden avulla.

Tummaa puuta ja merihenkeä

Sisustustyyleissä oli kaikkiaan yllättävän vähän erilaisuutta ja rohkeutta. Keskieurooppalaiseen tyyliin värikkäitä ja dekoratiivisia huoneistoja ja taloja sai turhaan etsiä. Suosituimmat teemat olivat skandinaavinen tuttu merihenkisyys sinisen sävyineen sekä usein siihen yhdistetty aasialaisuus.

Monissa taloissa oli valittu perinteisten valkoisten ovien sijaan harmaat ovet. Valokatkaisijat olivat myös yhä useammin valkoisen sijasta kromijäljitelmää. Tumma puu pitää yhä pintansa, mutta pilkahduksia vaalean puun tulosta oli jo havaittavissa. Tämän kirjoittaja veikkaakin, ettei mene kauaa, kun palaamme vaaleampiin puulajeihin, kuten koivulattioihin takaisin. Tammihan on jo tehnyt paluunsa.

Valoa ja värejä

Monissa taloissa oli suuret ikkunat, jotka ulottuivat aivan lattianrajasta kattoon. Ratkaisu tuo sisätiloihin valoisuutta, mutta ei toimi aivan täydellisesti kun talot on rakennettu toisiinsa lähes kiinni pienehkön tonttikoon takia. Lääkkeeksi oli monissa kohteissa oivallettu hauskasti rajata tontti piharakennuksella rauhalliseksi ja intiimiksi oleskelualueeksi. Ilman piharakennuksia olohuoneesta olisikin ollut esteetön näkymä useamman naapurin sisätiloihin.

Värejä oli uskallettu käyttää aiempaa enemmän, esimerkiksi vihreän eri sävyjä näkyi runsaasti sisustuksissa. Myös vahvoja värejä oli uskallettu käyttää. Esimerkiksi kohteessa 40, Aurinkotanssi-nimisessä talossa oli lastenhuoneen seinälle maalattu raikkaasti vihreä nurmikko, joka ulottui reilusti lasten sängynpäätyjen yläpuolelle. Lopputulos oli varsin onnistunut. Väreillä saakin muutettua kohtuuhintaan ja helposti huoneiden tunnelmaa.

Makuuhuoneet olivat yllättävän pieniä, kun taas kylpytiloihin oli monissa taloissa panostettu sitäkin enemmän. Iki-kiuas, jonka verkkopinnan alta erottuvat kauniisti kivet, oli selkeä tämänhetkinen löylyhuoneen suosikki. Uudennäköinen kiuas sopikin mainiosti suomalaisen saunan henkeen.

Hauskoja yksityiskohtiakin messuilta löytyi niin kuin aina: fotoprinttitapetit maisemakuvineen tai omista lapsista tulostettuine kuvineen ja suihkuverhoon digitaalisesti painettu tunturimaisema näyttivät pirteiltä, vaikka muistankin vielä seinille liimatut palmumaisematapetit omasta lapsuudestani.

Kylämäinen tunnelma

Aikanaan messualueelle muuttaa noin 600 asukasta, joista monelle messualueelle noussut talo on toteutunut unelma. Hennot pensasistutukset kasvavat liian isoiksi ja valkoisilta koristekivetyksiltä saadaan alkaa nyhtää rikkaruohoja pois. Kaikki messuratkaisut eivät varmasti toimi arjessa, mutta hiljalleen elämä Kauklahdessa löytää uomansa.

Yksi yksityiskohta kiinnittää kuitenkin poistuvan messuvieraan huomion: postilaatikot kiemurtavat pitkänä jonona kuin nälkävuodet pysäköintialueiden vieressä. Onko tosiaan niin, ettei Posti enää suostu jakamaan posteja perille asuntoihin vai mitä tällä on ajettu takaa? Vasta myöhemmin saan selville, että kyseessä onkin ympäristötaideteos nimeltä 100 postilaatikkoa. Kaksi nuorta arkkitehtiopiskelijaa olivat miettineet, mikä määrittää asumista ja kotia ja päätyneet postiin. Vasta kun posti tulee uuteen kotiin, se tuntuu kodilta, taideteos haluaa sanoa.

Teksti: Nina Pinjola / Mediafocus
Valokuvat: Asuntomessuopas (http://www.asuntomessuopas.fi/)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.