Astmamaratoonarit matkalla New Yorkiin

Sunnuntaina juostava New Yorkin maraton on yksi maailman suurimmista juoksutapahtumista. Osallistujia on vuosittain noin 40 000.

Kymmenen suomalaista kuntoilijaa aikoo todistaa viikonloppuna, että astma ei rajoita rankkaakaan urheilua. Astmatikkojen vajaa vuosi sitten aloittama hanke huipentuu sunnuntaiseen New Yorkin maratoniin. Tavoitteena on, että maaliin saapuu joukkueellinen väsyneitä mutta hyvinvoivia, itsensä ja astmansa voittaneita juoksijoita.

Noin kuusi prosenttia suomalaisista sairastaa astmaa. Koska astma on hengitysteiden sairaus, se on kiusallinen ongelma liikunnassa ja urheilussa, jossa hengitys joutuu koville. Vierumäen Urheiluopiston, Helsingin Urheilulääkäriaseman, lääkeyhtiö AstraZenecan ja Suunnon organisoiman Astmamaraton-juoksun tarkoituksena on osoittaa, että hyvässä tasapainossa oleva astma ei estä edes rankkaa urheilua.

Hankkeen taustalla on tieto siitä, että suomalaisten astmapotilaiden hoidossa on edelleen parantamisen varaa. Projektin johtaja Robert Grönroos Astra Zenecalta toteaa, että moni astmaatikko käyttää säännöllisesti oireita lievittävää kohtauslääkettä ja laiminlyö tulehdusta hoitavaa lääkettä, joka on astman hoidon kulmakivi.

Uinti sopii astmaatikolle

Astma vaikuttaa eri tavalla eri urheilulajeissa ja urheilutasoilla.

Mitä kovempi taso ja mitä kovemmat vaatimukset, sitä enemmän astmasta saattaa olla haittaa. Jotkin lajit kuten hiihto ja uinti saattavat kilpatasolla jopa aiheuttavat astmaa. Grönroosin mukaan ilmiö liittynee keuhkoputkien poikkeavaan kuormitukseen. Hiihdossa ärsytystä aiheuttaa kylmän tai kuivan ilman ja uinnissa kloori- tai otsonipituisen veden mikropisaroiden hengittäminen.

Harrastelijatasolla nämä lajit sopivat myös astmaatikoille, ja uintia jopa suositellaan. Kun hoitotasapaino on kunnossa ja keuhkot toimivat normaalisti, astmaa sairastava voi juosta jopa maratonin.

"Astman toteaminen helpotti"

Astmamaratonille etsittiin juoksijoita lehti-ilmoituksilla loppuvuodesta 2006. Reilusta sadasta hakijasta ryhmään valittiin kymmenen astmaatikkoa eri puolilta Suomea. Valitut ovat 29–43-vuotiaita normaalikuntoisia suomalaisia, joista kukaan ei ole aiemmin juossut maratonia.

Yksi ryhmäläisistä on espoolainen fysioterapeuttiopiskelija Paupa Salmirinne, 31. Salmirinne kertoo, että häntä ei ole koskaan varoiteltu urheilemasta, mutta kukaan ei ole myöskään aiemmin tuonut esille liikunnan positiivista merkitystä.

- Minua ei siis ole ikinä kannustettu liikkumaan. Minulle ei ole myöskään kerrottu siitä, että se olisi lähes elinehto, millä saa pidetyksi itsensä kunnossa.

Salmirinteen astma todettiin lukioaikana.

- Olin liikuntatunneilla aina maalivahtina, kun juoksu tuntui niin kamalalta. Ratsastuksenopettajan työstäni hakeuduin pois osaltaan siksi, että pakkaspäivinä olo kävi vaikeaksi.

Astman toteaminen helpotti elämää ja huojensi mieltä.

- Kun lääkitykset saatiin järjestetyksi, tilanne helpotti. Sitä ennen ei jaksanut juosta ja kävellessäkin uuvuin. Kaikki liikkuminen tuntui raskaalta ja työläältä. Ajattelin silloin, onko minulla oikeasti näin huono kunto.

Testien kautta harjoittelemaan

Sen enempää astmaatikon kuin terveenkään ei pidä syöksyä suin päin maratonin tyyppiseen suoritukseen. Astmamaraton-ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran helmikuussa 2007 Suomen Urheiluopiston tiloissa Vierumäellä. Ryhmään valituille astmaatikoille tehtiin perusteellinen lääkärintarkastus, kliiniset rasituskokeet ja lähtökunnon testaus. Lisäksi heille laadittiin yksilölliset harjoitteluohjelmat.

Maratoonareiden valmennuksesta vastaava terveysliikunnan professori Tommi Vasankari toteaa, että mitä vähemmän juoksijalla oli aiempaa kokemusta pitkäkestoisista liikuntatapahtumista, sitä vaativampi harjoitusohjelma tarvittiin.

- Ensikertalaisille oleellista on asteittain lisääntyvä harjoittelun määrä, pitkät lenkit ja riittävän monipuolinen harjoittelu, kuten lihaskuntoharjoittelu.

Paupa Salmirinne ei ole harrastanut juoksua ennen maratontreenejä. Kahdeksan harjoituskuukautta ovat kuitenkin menneet ongelmitta.

- Alun lääkärintarkastuksissa katsottiin astmatilanne ja hoitotasapaino ja lääkitystä muutettiin vähän. Nyt astma on voinut ihan hyvin. Parista flunssajaksosta toipumiseen on mennyt aikaa, niin kuin normaalistikin.

Salmirinne kertoo, että kokonaista maratonia harjoittelukauden aikana ei ole kokeiltu.

- Me olemmme osallistuneet Tampereen puolimaratonille, mutta kokonaista maratonia ei juosta harjoittelumielessä. Siitä palautumiseen menee niin kauan, että loppuharjoittelu menee ihan pieleen, kun toipuu yhdestä onnettomasta harjoittelumaratonista.

Maratonille tv-sarjojen maisemiin

Sunnuntaina juostava New Yorkin maraton on yksi maailman suurimmista juoksutapahtumista: osallistujia on vuosittain noin 40 000. Maratonille osallistuminen on Salmirinteelle itsensä voittamisen paikka. Hän iloitsee siitä, että harjoittelu on ollut hauskaa ja porukka on ollut kiva.

- Sekin on kiva, että nyt kahdenkymmenen kilometrin juoksulenkki menee kevyesti.

Salmirinne kertoo, että perushölkällä 42 kilometrin matkan juoksee noin viidessä tunnissa. Hänen oma tavoitteensa on päästä maaliin alle viiden tunnin. Haaveissa siintelevät jo uudetkin maratonit.

- On tosin päiviä, jolloin sanon, että marraskuun neljännen päivän jälkeen en enää juokse, että se loppuu siihen. Joinain päivinä taas ajattelen, että olisi kiva lähteä ensi vuonna Tukholman maratonille ja Havaijin maratonille.

Salmirinne saa New Yorkissa ensimmäisen kosketuksensa paitsi maratoniin myös Yhdysvaltoihin. Maratonin lisäksi matkaohjelmaan kuuluu nähtävyyksien katselua ja shoppailua.

- Ainakin Sinkkuelämää-sarjan paikkoja täytyy käydä katsomassa!

Lisätietoa: www.maratonille.fi

Astmamaraton-joukkue on MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa maanantaina 12. marraskuuta.