Asiantuntijat: Syöpälääkäreiden vertailu ei toimisi Suomessa

Lääkäreiden saamat julkiset listaukset syövän nopeasta havaitsemisesta eivät saa kannatusta suomalaisten asiantuntijoiden ja lääkäreiden keskuudessa.

Vastaavanlaista tapaa harkitaan Englannissa, jossa yleislääkärit listattaisiin ajantasaisesti verkkoon sen perusteella, kuinka varhain he havaitsevat syövän. 

Yksi mahdollinen toteutustapa olisi se, että lääkärin nimen perään tulisi hoitoon pääsyn nopeutta kuvaava symboli tai väri. 

Lääkärilehden lääketieteellisen päätoimittajan, syöpätautien dosentti Päivi Hietasen mukaan julkinen listaaminen vaatisi valtavan suuren tutkimusaineiston, jotta siitä selviäisi lääkärin rooli. 

- Tämän suuntaisesta listauksesta ei ole puhuttu Suomessa, sillä lääkärin osuuden tutkiminen diagnoosiviiveissä on vaikeaa. Asiaan vaikuttavat muun muassa potilaan oireet, jotka voivat vaihdella paljon.

Hietanen uskoo, että oikeudenmukaisella periaatteella toteutettava toiminta voisi saada hyväksynnän myös lääkäreiltä.

- Jos pisteytys tehdään järjenvastaisesti ja väärin pienellä aineistolla, siihen ei suostuta.  

Hietasen mukaan listaus ei välttämättä kertoisi lääkärin taidoista. Myös potilaan pääsy lääkäriin vaihtelee kunnittain. 

- Syövän oireet voivat viitata myös moneen muuhun tautiin. Kaikkia yskiviä potilaita ei voida suoraan lähettää jatkotutkimuksiin.  Tämä voi jopa näkyä hyvissä syövän hoitoluvuissa. 

"Syövän merkit helpompi huomata jälkikäteen"

Suomen syöpärekisterin vastaavan lääkärin Maarit Leinosen mukaan rintasyöpäpotilaiden hoitoon pääsy on kohtuullisen tasapuolista koko maassa.

- Niiden ilmaantumisissa ei pitäisi olla terveydenhuollosta johtuvia dramaattisia eroja, koska rintasyöpiä on seulottu valtakunnallisesti jo yli 25 vuotta. 

Rintasyövän ilmaantuvuudessa esiintyy kuitenkin alueellisesti isojakin eroja. Tämä johtuu siitä, syövän riskitekijät eivät ole väestössä jakautuneet tasaisesti. Esimerkiksi suurissa kaupungeissa ensimmäinen lapsi saadaan usein vanhemmalla iällä. Osasyynä voi olla myös täydentävien seulontapalveluiden runsaus. 

- Vaikka jollakin alueella olisi tavallista enemmän syövän riskitekijöitä, kuten tupakointi, mutta oireiset potilaat eivät hakeudu hoitoon johtuen vaikka pitkistä etäisyyksistä lähimpään terveyskeskukseen, niin ei silloin tilastoida yhtään keuhkosyöpää, Leinonen kiteyttää. 

Lääkäreitä vertailevaa tilastoehdotusta Leinonen pitää arveluttavana.

- Lääkäreiden saama palaute on toki tärkeää, mutta en näe, että tällainen "musta lista" -tyyli on oikea tapa palautteen saamiselle. 

Leinonen uskoo, että lääkärit tekevät aina parhaansa sen hetkisten tietojensa ja taitojensa perusteella. 

- Jälkikäteen on aina helpompi huomata merkkejä syövästä. 

Varsinaista listausta parempana tapana Leinonen näkee esimerkiksi sairaalakohtaisesti tehtävän lääkärivertailun. Silloin kaikilla olisi mahdollisuus samantapaiseen potilasmateriaaliin ja keskinäinen vertailu olisi motivoivampaa.

- Yleistä tasoa huonompi lääkäri voisi keskittyä enemmän tarkkuuteen ja huolellisuuteen. Listalla hyvin sijoittunut lääkäri voisi puolestaan motivoitua olemaan entistä parempi. 

Leinonen muistuttaa, että täysin julkinen listaus ja vertailu ei palvele myöskään potilaita ja sairaalakohtaisiinkin vertailuun voi liittyä ongelmia.

- Kolmekymmentä vuotta talossa ollut kirurgi voi leikata kaikkein haastavimmat potilaat ja viisi vuotta talossa ollut voi leikata "ei niin vaikeat" tapaukset. Tällöin 30 vuotta talossa ollut voi saada huonommat tulokset, kun hänen potilaidensa tilanne on ollut jo lähtökohtaisesti vaikeampi. 

"Jatkohoitoon kuukauden kuluessa diagnoosista"

Lääkäreiden välistä vertailua tehdään asiakkaiden keskuudessa paljon. Apuna käytetään muun muassa potilasjärjestöjä ja sosiaalista mediaa. 

- Se on kovin yleinen toive, että saisi luotettavan ja hyvän lääkärin. Enää ei etsitä ainoastaan teknistä osaamista vaan painotetaan myös hyvää yhteistoimintakykyä, Hietanen sanoo. 

Syöpähoitoihin pääsyn kestosta ei ole olemassa valtakunnallista tilastoa.  Hietasen mukaan aika vaihtelee paikkakunnittain. 

- Yleinen ohjeistus on, että jatkohoitoon tulisi päästä kuukauden kuluessa diagnoosista. Pääsääntöisesti tämä toteutuu melko hyvin.

Hietanen sanoo, että yksittäisten tapausten viivästyminen on kuitenkin yleistä. 

- On ymmärrettävää, että potilaalle on vaikeaa miettiä, että olisinko parantunut nopeammin, jos syöpä olisi löydetty aiemmin. Myös monelle hoitoon hakeutuminen voi olla jo muutenkin vaikeaa, jolloin kysely ja jonottaminen nöyryyttävät lisää. 

Lue myös:

    Uusimmat