Asiantuntija: Kattavat lupaukset antavat vielä odottaa

- Suurimmat ratkaisut tekevät poliitikot viimeisessä vaiheessa. Valtion päämiehet tuskin lähtevät kokouksesta, jos selkeää ratkaisua ei saavuteta. Se, että päästään yleensä jo johonkin sopimukseen on kuitenkin jo hyvä asia, arvioi Savolainen.

Kööpenhaminaan odotetaankin valtionpäämiehiä noin sadasta eri maasta. YK:n ilmastokokouksen tämän viikon tavoitteena on saada selkeä sopimus päästöjen rajoittamisesta.

Noin kuukauden ajan on ollut selvillä, että kehitysmaat haluavat oman ilmastosopimuksen. He haluavat, että Kioton pöytäkirjaa jatketaan, sillä se määrittää päästörajoituksia teollisuusmaille. Tämän lisäksi kehitysmaat haluavat, että heillä ja Yhdysvalloilla on oma sopimuksensa päästöjen vähentämiseksi.

- Myös Kiinalle tulee sopivan tyyppisiä velvotteita tässä uudessa sopimuksessa, samoin kehitysmaille ja USA:lle. Tämä vanha sopimus koskee näitä jo aiemmin päästörajoituksia tehneitä maita. Kehitysmaat eivät halua luopua Kioton sopimuksessta, koska ne katsovat, että teollisuusmaat ovat suurimmaksi osaksi vastuussa ilmastomuutoksesta.

Poliittinen sopimus todennäköinen

Savolaisen mukaan sopimuksista on jo olemassa luonnokset valmiina. Viralliset luonnokset vaihtoehdoista valmistuivat perjantaina.

VTT:n tutkimusprofessori Ilkka Savolainen

- Niissä on paljon vaihtoehtoja, joita joudutaan varmasti ihan viime vaiheessakin ratkomaan, mikä sitten otetaan mukaan lopulliseen sopimukseen. Aikaa on kuitenkin vähän, joten tuntuisi yllättävältä, jos pystyttäisiin tekemään laillisesti sitova sopimus. Ehkä laillisesti sitova sopimus syntyy todennäköisimmin tämän vuoden aikana. Sekin on nopea aikataulu.

Savolainen muistuttaa, että Kiotonkin pöytäkirjaa jouduttiin täydentämään moneen otteeseen, jotta siitä saattin sellainen, että maat olivat valmiita sen ratifioimaan. Todennäköisempää on, että Kööpenhaminassa syntyy tällä viikolla ns. poliittinen sopimus.

- Poliittisessa sopimuksessa pitäisi kyllä jo määritellä eri maiden päästörajoitustavoitteet, sekä teollistuneille maille että kehitysmaille. Kehitysmaille tulisi määritellä tavoitteet, kuinka paljon he tulevat vastaamaan ilmastohaasteeseen, selvittää Savolainen.

On laskettu, että esimerkiksi Suomen maksettavaksi jää noin 100 miljoonaa euroa ilmastonmuutosten ongelmien torjunnassa.

- Ajan mittaan kustannukset tulevat olemaan tietenkin paljon suurempia. Tietenkin jokaisella maalla on vielä omat päästörajoitustoimet tehtävänään. Suomessakin kustannukset tulevat olemaan moninkertaiset ja kehitysmaiden rahoitusosuus tulee olemaan pienempi osuus kokonaiskustannuksista. Kustannukset tulevat lähinnä talouselämän kannettavaksi, eivätkä ne todellisuudessa kovin suuri osa ole Suomen bruttokansantuotteesta, Savolainen laskeskelee.

(MTV3)

Katso tutkimusprofessori Ilkka Savolaisen haastattelu (Huomenta Suomi 14.12.2009)