"Asetu selällesi, sulje silmäsi ja ajattele isänmaatasi"

Naisen seksuaalisuuden tunnustaminen on ollut vaikea asia, varsinkin kulttuurissa, jossa historia on totuttu kirjoittamaan miehen elämän kautta. Vanhoissa sukututkimuksissa oli esimerkiksi aivan luonnollista tutkia vain isänpuolen sukulinjoja, joskus tyttäret saatettiin jopa jättää kokonaan pois tai merkitä vain, että mies oli ollut naimisissa. Vaimon nimeä ei pidetty tarpeellisena lisätä sukupuuhun, varsinkin jos liitto jäi lapsettomaksi.

Kulttuurimme taustalla on pitkään vaikuttanut kertomus syntiinlankeemuksesta, jonka katsottiin osoittavan toisaalta naisen moraalista heikkoutta ja toisaalta naisen tuhoisaa voimaa mieheen. Naisen seksuaalisuus pelotti paitsi omistavan luokan miehiä myös kirkkoisiä, jotka verhosivat sen inhoon ja vihaan; sukupuolinen kanssakäyminen sallittiin vain perillisten saamiseksi.

Ajanlaskumme alussa seksuaalinen itsekuri oli sekä miesten että naisten ihanne, selibaatti ja luostarielämä kaikkien tavoite. Avioliitto oli niitä heikkoja varten, jotka eivät pystyneet hillitsemään itseään.

Keskiajalla raskaimpana syntinä pidettiin väkivallan ja väärän valan rinnalla seksuaalisuutta; sukupuolinen kanssakäyminen jopa oman puolison kanssa piti tehdä vain sallittuna aikana ja sallitussa asennossa. Pyhäpäivänä se oli esimerkiksi lujasti kielletty.

Vartioitu naisellisuus

Sodat ja epidemiat harvensivat Euroopan väkilukua 1500-luvulle tultaessa. Työvoimasta ja veronmaksajista oli todellinen pula, mikä alkoi nostaa avioliiton arvostusta. Tyttölapsi on aluksi ollut isänsä tai muun miespuolisen holhoojan alainen ja siirtyi avioliiton kautta aviomiehensä omaisuudeksi.

Järjestetyt naimakaupat saivat aikaan monia surullisia kohtaloita. Tuskin murrosikään ehtineen tytön naittaminen vanhalle miehelle oli yleensä puhtaasti kaupankäyntiä, jossa ei morsiamen mielipidettä kysytty. Tunteille ja rakkaudelle on annettu arvoa vasta muutaman vuosisadan ajan.

Epäsuhtaisen avioliiton vaarana oli luonnollisesti se, että nuori morsian ihastuisi johonkin lähempänä omaa ikäänsä olevaan mieheen ja olisi tämän kanssa sukupuolisessa suhteessa tiukasta vartioinnista ja silmälläpidosta huolimatta. Moni maineikas suku saattaakin versota nuoren vaimon ja hänen rakastajansa luvattomasta rakkaudesta.

Naisen tärkein tehtävä oli jatkaa miehensä sukua, joten naisen seksuaalisuuden vartioiminen oli vakava asia esimerkiksi maaomaisuuden periytymisen takia. Suljettuja ovia ja siveysvyötä tehokkaampaa on ollut naisen seksuaalisuuden täydellinen kieltäminen. Nainen on mieluummin nähty frigidinä, tunnekylmänä olentona, jolla ei ole sukupuolista halua, kuin seksuaalisesti aktiivisena toimijana.

Aviorikos oli aina suuri synti, mutta säännöt sitoivat lähinnä vain yläluokan naisia, rahvaalta ei sitä tosissaan edes odotettu. Moraalisesti ei nähty ristiriitaa siinä, että yläluokkaiset miehet olivat sukupuolisuhteessa alempien luokkien naisten kanssa.

Isänmaa aviovuoteessa

1700-lukua nimitetään valistuksen ajaksi Euroopassa. Vaurastuminen sekä tieteen, tekniikan ja talouden suuret keksinnöt tasoittivat myös tietä mullistavalle ajatukselle ihmisen yksilöllisyydestä. Teollistuminen vaati runsaasti työvoimaa, mikä paransi myös naisten taloudellista asemaa ja lisäsi heidän riippumattomuuttaan.

Alempien luokkien naisten päättäessä itse sukupuolisuhteistaan yläluokan ja varakkaan porvariston piireissä neitsyyden arvo avioliittomarkkinoilla jopa kasvoi entisestään 1800-luvulla. Naisellisuutta, seksuaalista vetovoimaa, oli synti käyttää hyväksi, toisaalta romantiikan aikakaudella oli miehekästä syöksyä perikatoon intohimon vuoksi.

Viktoriaanisen ajan Englannissa naisen seksuaalisuutta pidettiin hyvin epäsuotavana. Äidit neuvoivat tyttäriään häiden alla valmistautumaan aviovuoteen koitoksiin: ”Asetu selällesi, sulje silmäsi ja ajattele isänmaatasi.”

Velvollisuudesta nautinnoksi

Vielä 50 vuotta sitten seksuaalisuus oli monelle naiselle aviollinen velvollisuus. Hyvä vaimo oli itse passiivinen, mutta aulis miehensä niin halutessa. Sukupuoliasioista alkoi tulla yhä yksityisempää, mutta toisaalta yhä julkisempaa, kun neuvoja alkoi tulvia neuvoloista, koulusta ja tiedotusvälineistä. Polttopisteessä oli jälleen nainen.

Hipit julistivat vapaata rakkautta 1960- ja 1970-luvuilla. Ehkäisypillerit muuttivat naisenkin seksuaalisuutta, kun syntyvyyttä voitiin suunnitella ja rajoittaa. Seksuaalisuus alkoi näkyä avoimesti kaikkialla yhteiskunnassa, seksillä myytiin ja myydään edelleen kaikkea käyttötavaroista ja palveluista ajanvietteeseen.

Rakkaus ja seksuaalisuus on muurattu tänä päivänä parisuhteen peruskiviksi. Naiselta odotetaan vähintään yhtä suurta toimeliaisuutta kuin mieheltä toimivassa parisuhteessa. Nautintoa ja sen ilmaisemista suorastaan odotetaan naiselta, enää se ei ole miehen yksinoikeus. Suhteesta voidaan myös lähteä etsimään uutta kumppania tunteiden palon ja himon latistuttua.

Teksti: Pirjo-Margit Lehtinen

Kuvat: Getty Images, Futureimagebank

Lue myös:Seksologi vastaa-Pettäjän vaimo

Käy myös Helmen erotiikka-shopissa!