Arvokisojen järjestäminen onnistuu Suomessa

- Järjestäjiltä ei puhti (arvokisojen järjestämiseen) lopu, mutta julkista rahoitusta pitää pohtia. Vuoden 2005 MM-yleisurheilun selvityksessä kisat olivat taloudellisesti erittäin kannattavat, mutta lähinnä verottajalle, Helsingin kaupungille ja yrityselämälle, ei järjestäjille, judon EM-kisoja keväällä järjestämässä ollut liiton toiminnanjohtaja Pekka Lehdes näkee.

Lehdeksen mukaan arvokisojen järjestämisessä kovimman riskin ottaa aina lajiliitto.

- Tapahtumilla tuodaan raha verottajan kirstuun, siitä olisi mukava saada osa liiton omaan toimintaan. Luulisi valtionvarainministeriön olevan mielissään, jos heille lupaisi 20 miljoonaa, kunhan he ensin antaisivat 10 miljoonaa meille, Lehdes jatkaa.

Arvokisat pysyivät budjeteissaan

Judon EM-kisat kuten myös kesällä järjestetyn joukkuevoimistelun MM-kisat ja karaten MM-kisat lokakuussa menestyivät, ja antoivat PR-pistoksen kisakaupunkina kaikissa kisoissa toimineelle Tampereelle. Kisat pysyivät budjetissaan, EM-judo jopa 100 000 euroa plussalla. Syitä menestykseen löytyy niin ruohonjuuritasolta kuin ylempääkin.

- Suomalaiset lukevat sääntöjä ja sopimuksia sekä lisäksi noudattavat niitä, Lehdes lohkaisee.

- Suomi on turvallinen ja organisoitunut maa, johon on helppo tulla. Lähtötaso ja perusvalmius kisojen järjestämiseen on kunnossa, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Kisajärjestely keskittyy lähinnä koko palapelin kasaamiseen, MM-karaten järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Lasse Kalliokorpi huomauttaa.

Lehdes jatkaa listaa "periskandinaavisilla hyveillä": ahkeruudella, aktiivisella seura- ja vapaaehtoistoiminnalla sekä korkealla koulutuksen ja tietotekniikan tasolla.

- Voin vakuuttaa, että 250 vapaaehtoisestamme 230 puhuu ja ymmärtää englantia niin hyvin, että selviytyy tehtävistään. Ilman erillistä hakua löytyy myös iso liuta ranskan ja saksan kielen taitajia, Lehdes kehuu.

Ilman vapaaehtoisia ei lajiliitoilla olisi Suomessa mahdollisuuksia kansainvälisten arvokisojen järjestämiseen. EM-judolla oli kisavalmistelujen ajan kolme palkallista työntekijää, MM-karatessa 50:lle maksettiin palkkaa vain kisojen aikana eikä Helsingin lyhyen radan EM-uintien järjestäjienkään tarvinnut syksyn ajan maksaa palkkaa kuin kahdelle työntekijälleen.

Jokaisessa edellä mainitussa arvokilpailussa selvittiin 250 vapaaehtoisen voimin. MM-joukkuevoimistelussa vapaaehtoisten määrä oli kaksinkertainen, minkä selittää pitkälti SunSvoli-tapahtuma, joka keräsi Tampereelle 11000 osallistujaa ja 20000 päivittäistä kävijää.

Eteenpäin on mentävä huipullakin

Kolmannen maailman maiden valmius järjestää arvokisoja kasvaa todennäköisesti jatkossa. Tämä syö luonnollisesti pienen Suomen mahdollisuuksia saada arvokisoja jatkossa itselleen. Kansainvälisesti Suomen vahva ja virheetön kisajärjestelymaine pitää maamme mielessä, mutta ammattitaidon ei ole syytä antaa polkea paikallaan.

- Moneen asiaan arvokisojen järjestämisessä saisi ammattitaitoisemman otteen, jos olemassa olisi lajista riippumattomia, lajiliittojen yhteisesti ylläpitämiä järjestelyryhmiä. Ryhmän jäsenillä voisi olla 70 prosenttia yleistä organisointitaitoa ja 30 prosenttia lajiosaamista. Meilläkin vapaaehtoisia oli paljon, mutta into ja halu ylitti kuusinkertaisesti kompetenssitason, Kalliokorpi näpäyttää omiaan.

Suomi on markkina-alueena maailmanlaajuisesti pieni, eikä urheilun arvokisoilla voida tavoitella taloudellista voittoa kuin MM-yleisurheilun kaltaisissa erikoistapauksissa. Suomessa järjestelyt ja tunnelma arvokisoissa ovat olleet aina kohdallaan, mutta suurten lajien arvoturnauksia on turha odottaa maahamme ainakaan nykyistä useammin.

Suomi hakee runsaasti arvokisoja

Suomalaiset lajiliitot hakevat joka vuosi useita arvokisoja maahamme. Yhdessä tekemisen into ja rakkaus omaan lajiin sekä kansalaistoimintaan saavat usein tiukatkin kisabudjetit venymään plussan puolelle.

- Vapaaehtoisia ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. Kisojen järjestäminen nostaa liiton profiilia ja liiton jäsenten yhteishenkeä. Tehdään jotain, mitä ei olla aiemmin tehty, Lehdes yksinkertaistaa intoa kisahakuun.

Suomi ja Tampere sai kuluvana vuonna järjestää sekä judon EM-kisat että karaten MM-kisat, vaikka suomalaisurheilijat eivät ole kummassakaan lajissa maanosan tai maailman huippuja. Suomen maine kisajärjestäjänä riitti valintaan.

- Haimme kisoja vuonna 2000 Münchenin MM-kisojen yhteydessä. Kisojen saaminen Suomeen ei ollut ylivoimaisen tuskan takana, vaikka MM-karatea ei aiemmin oltu järjestetty missään Pohjoismaassa, Kalliokorpi kertaa.

Kalliokorpi rohkaisee Suomen pieniä lajiliittoja hakemaan arvokisoja useamminkin. Etenkin, jos kyse on lajista, jossa Suomi pärjää maailmanlaajuisesti. Talouspuoli on silti mietittävä ensin huolella.

- Kun kisoja hakee, plusmiinusnolla-tuloksen on oltava minimitavoite. Sen saamiseksi on oltava skarppina etenkin lajeissa, joissa katsojamäärä on vähäinen, Kalliokorpi muistuttaa.

Rohkeutta arvokisahankkeisiin on piisannut tuleviksikin vuosiksi. Tampereella painitaan EM-mitaleista vuonna 2008. Vuonna 2009 Euroopan mestaruudet ovat Suomessa jaossa niin taitoluistelussa kuin naisten jalkapallossakin.

Verkot ovat vesillä myös pikaluistelun arvokisojen saamiseksi vuodelle 2010 ja MM-salibandylle samalle vuodelle. Hakuun on pistetty myös vuoden 2011 olympialuokkien MM-purjehdus, vuoden 2012 jääkiekon MM-turnaus, pohjoismaisten hiihtolajien vuoden 2013 MM-kisat sekä EM-yleisurheilu vuonna 2014.

(MTV3-STT)