Arhinmäki: Sirnö oli pätevin Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas.) on saanut valmiiksi oman osuutensa suuressa taidepoliittisessa uudistuksessa. Viimeisin niitti kokonaisuuteen lyötiin tänään, kun ministeri sinetöi puoluetoverinsa Minna Sirnön valinnan Taiteen edistämiskeskuksen, Taiken, johtajaksi.

Arhinmäki sanoo, ettei hän ohjeistanut valintaa valmistelleita virkamiehiä.

– Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, kun kertoivat, että Sirnö on paras. Puutuin koko prosessiin vain, kun lisäsin alun perin yhdeksän haastateltavan joukkoon yhden nimen. Se ei ollut Sirnö, Arhinmäki sanoo.

Kenellä nyt sitten on suurin valta suomalaisessa taidepolitiikassa?

– Sitä aina etsitään, että kenellä se valta on. Onko se Taideneuvoston puheenjohtajalla, Taiteen edistämiskeskuksen johtajalla vai kulttuuriministerillä? Luulen, että valta on aika monipuolisesti jakautunut, Arhinmäki sanoo.

Ministeri kuitenkin valitsee sekä Taiken johtajan että koko Taideneuvoston.

– Siksi esimerkiksi Taideneuvoston toimikautta muokattiin niin, että se ei ole nelivuotinen, kuten aluksi ajateltiin. Siinä oli se pelko, että jokainen ministeri aina nimeäisi saarakkalamaisesti mieluisensa poliittisen taideneuvoston.

Arhinmäki korostaa, että päätöksenteko on lähellä taidekenttää.

– Taiteen edistämiskeskus on nyt virasto ja virastolla on johtaja, kuten kaikilla virastoilla. Etukäteen on pelätty, että tuleeko sinne joku taiteen itsevaltias. Ei johtajan tehtävä ole yksin johtaa suomalaista taide-elämää. Hänen tehtävänsä on huolehtia siitä, että Taideneuvostolla ja Taiteen edistämiskeskuksella on parhaat mahdollisuudet edistää taidetta.

Graffititaiteilijatkin apurahoille?

Taideneuvostolla on Taikea keskeisempi rooli taidepolitiikan linjauksessa, koska se nimeää apurahoista päättävät henkilöt.

– Ennen taidejärjestöt käytännössä nimesivät suoraan omat edustajansa edustamaan alaansa Taiteen keskustoimikuntaan. Taideneuvoston ajatus on se, että kukaan ei edusta vain sitä omaa taiteenalaa, vaan laajasti taidekenttää.

Uudistuksen tavoitteena oli rakenteen nykyaikaistaminen, säästöjä ei haettu.

– Ajatus oli, että näin pystyttäisiin reagoimaan nopeammin taidekentän muutoksiin.

Tuetaanko vastedes siis esimerkiksi graffititaiteilijoita?

- En lähde ministerinä neuvomaan, että mitä pitäisi tukea, mutta jos ajatellaan esimerkiksi nykyisiä kuvataiteilijoita niin aika monella heistä on graffititausta. Apurahoilla tuetaan kuitenkin ammattimaista taiteen tekemistä. Tuskin ketään tuetaan apurahalla siitä, että käy maalaamassa kerran päivässä jonkun teoksen seinään.

Apurahat myönnetään edelleen vertaisarvioinnilla.

– Iso muutos aiempaan on se, että nyt päätöksiin tulee valitusoikeus. Taiteilijoiden oikeusturva kasvaa.

Ministeri korostaa, että vertaisarviointi on aina subjektiivista. Ei ole objektiivisia kriteerejä, että taidemaalarin pitää maalata niin ja niin monta taulua ja säveltäjän säveltää niin ja niin monta teosta.

– Paljon kritiikkiä on tullut siitä, että aiempi järjestelmä oli läpinäkymätön ja sisäänpäin lämpiävä. Oli varmaan perusteettomia epäilyksiä siitä, että siellä ne jakavat rahaa toinen toisilleen.

(MTV3–STT)

Lue myös:

    Uusimmat