Apatiaa, aggressiivisuutta - perheen ongelmat heijastuvat lapsen käytökseen

Perhesurmien ennakointi on äärimäisen vaikeaa, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliitton pääsihteeri Mirjam Kalland.

Kalland totesi MTV3:n Huomenta Suomessa, että usein läheiset tai tekijä itsekään eivät tiedä olevansa avun tarpeessa. Perheen pahoinvoinnista voi kuitenkin havaita joitakin tunnusmerkkejä.

– Merkkejä voi nähdä lasten käytöksessä; lapset ovat hiljaisia tai apeita tai päinvastoin ylivilkkaita tai aggressiivisia. Nimenomaan se, että on tapahtunut muutos heidän käytöksessään, voi olla sellainen merkki. Myös perheen vetäytyminen omiin oloihinsa voi olla merkki siitä, että yritetään ratkoa ongelmia omin päin. Sitten voi olla tilanteita, jossa kukaan ei ole huomannut mitään, jossa perheellä on ystäviä ja silti tällainen tapahtuu.

Nopeampaa apua

Perheet tarvitsisivatkin puuttumista ongelmiinsa jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi neuvolassa.

– Silloin kun ihminen pyytää apua, on usein jo aika kiire. On vaikeata ajatella, että jos odotan puolivuotta tai vuoden, sitten saan apua. Usein ongelma on kasvanut monta vuotta ennen kuin apua pyydetään. Siksi olisi oltava ikään kuin ohituskaista, josta saataisiin nopeasti apua, kun on pieniä lapsia kyseessä ja apua pyydetään. Myös perhepuhelin olisi tarpeellinen, josta saisi apua perheelle.

Kallandin mukaan nyt on tarkasteltava laajasti erilaisia keinoja perhesurmien ehkäisemiseksi.

– Mielestäni tulee yhä katsoa aselakia ja aseiden säilyttämistä. Mikään näistä ei yksinään ratkaise ongelmaa, mutta jos me haluamme, ettei tällaisia tapahdu enää, on meidän tarkasteltava kaikkia osia tässä problematiikassa.

Taustat erilaisia

Perhesurmien analysoinnissa vaikeaa on se, että niiden taustat ovat niin erilaisia.

– Julkisuuteen tietoon tulleiden seikkojen perusteella osassa tapauksissa on ollut selkeä lastensuojelutausta, päihde- ja mielenterveysongelmia on ollut myös taustalla. Taustalla voi olla myös persoonallisuushäiriöitä tai omia vaikeita lapsuuden kokemuksia, jotka ovat jääneet osin tai kokonaan käsittelemättä. Osassa tapauksista perheessä ei ole ollut nähtävissä mitään ulkoista ongelmaa. Kun perheen sisäinen ja ulkoinen todellisuus poikkeavat toisistaan tai yksilön sisäinen todellisuus on erilainen kuin perheessä, on auttaminen todella vaikeata. Se edellyttäisi, että tämä yksilö lähtisi itse hakemaan apua, kun hän huomaa, että ajatukset alkavat synkkenemään. Mutta avun hakeminen on vaikeata.

12 vuoden aikana perhesurmissa on kuollut 45 lasta.

(MTV3)

Katso Mirjam Kallandin haastattelu (Huomenta Suomi 20.6.2012)

Lue myös:

    Uusimmat