Antero olisi halunnut turvapaikanhakijan kaveriksi – pettyi valtavaan byrokratiaan

Hakemuksen vastauksen saaminen kesti yli kuukauden, ja kaveritoimintaa varten olisi pitänyt käydä maksullinen kurssi.

Antero lähetti hakemuksen Suomen punaisen ristin järjestämään turvapaikanhakijoiden kaveritoimintaan lokakuun alussa. Hän oli kuullut kaveritoimintamahdollisuudesta mediasta ja päätti ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi.

– Mietin itseäni turvapaikanhakijan asemassa. Jos olisin toisessa maassa ja pitäisi olla isossa joukossa monta päivää tai viikkoa tekemättä mitään. Luulen, että siellä alkaisi joko dokaamaan tai tekemään jotakin muuta.

Antero korjaa toiminimellä vanhoja polkupyöriä autotallissaan ja ajatteli voivansa tarjota muutamalle turvapaikanhakijalle mahdollisuuden pyörän kunnostamistoimintaan. Kunnostamallaan pyörällä hän olisi antanut turvapaikanhakijoiden ajella vaikka kauppaan. 

– Ajattelin, että jos olisin itse sellaisessa tilanteessa, tykkäisin tehdä jotakin, jos joku antaisi minulle mahdollisuuden. Hehän tekisivät varmasti vaikka mitä, jos heillä olisi välineitä: paikkoja, työkaluja, tarvikkeita.

Pitkä odotus – "järjestelmä ruuhkautui"

Antero kertoi odottaneensa vastausta viestiin aktiivisesti ensimmäisen viikon ajan hakemuksen lähettämisestä.

– Tuleeko se heti? Ei. Seuraavana päivänä varmasti jotain. Ei. Odotin ohjeita, että tässä on väylä, johon ottaa yhteyttä tai johon mennä. Loppuviikosta aloin ajatella, että kavereita ei varmaan tällä viikolla tarvittukaan. Pari-kolme viikkoa jaksoin muistaa viestin, kunnes se unohtui.

SPR palasi asiaan vasta yli kuukausi myöhemmin marraskuun puolivälissä. Vastaus tuli Anteron asuinalueen SPR:n osaston yhteyshenkilöltä. Vastauksen kestämistä pahoiteltiin ja syyksi kerrottiin järjestelmän ruuhkautuminen.

Viestissä kerrottiin myös, että SPR on järjestämässä ylimääräisen kaverikurssin, joka olisi ollut jo seuraavana viikonloppuna. Tässä vaiheessa Anteron into oli ehtinyt kuitenkin jo laantua.

– Siinä kävi juuri niin kuin helposti käy: kun asia on mielessä, sitä pitäisi heti saada edistettyä. Sitten kun se viilenee, asiat mutkistuvat. Nyt kävi sama juttu. Minulla jäi reagoimatta saamaani viestiin.

Viestin mukaan hintaa kurssille kertyy ei-SPR-jäseneltä 20 euroa ja kurssin kesto on viikonlopun aikana yhteensä 12 tuntia. Tämä ei kuitenkaan helpottanut Anteron tilannetta.

"Pitäisi pystyä auttamaan ilman kurssia"

– Suoraan sanottuna petyin siihen, että jos haluaisin konkreettisesti auttaa, enkä vain keskustella sivistyneesti asiasta hyvin toimeentulevien kahvipöydässä, minun täytyisi käydä jokin kurssi.

– Minusta tuntui siltä, että ei hemmetti, kriisitilanteessa pitäisi kansalaisten pitäisi pystyä auttamaan ilman mitään kurssitusta siihen.

Antero haluaisi mieluummin aikaa ja byrokratiaa vievän järjestelmän sijaan uudenlaisen toimintatavan, jossa jokainen voisi auttaa omalla tavallaan. Järjestelmän ruuhkautuminen olisi hänen mielestään voitu välttää esimerkiksi jos jokin verkkoasiakassuhteisiin erikoistunut yritys olisi halunnut tuoda oman panoksensa turvapaikanhakijatilanteen auttamiseen.

Ystävätoimintaan kouluttavat aikaa vievät kurssit ja hitaat vastaukset eivät Anterosta ole kovin kannustava keino antaa ihmisten auttaa.

– Kurssi voi olla iso kynnys, kun haluaisi omalla tavallaan auttaa. Voi olla, että en vie tätä kaveriasiaa enää sen pidemmälle, hän toteaa.