Anja "Mumma" Pohjola-Sirén: Nuoret pitävät kiinni ajassa

Näyttelijä Anja Pohjola, 78, on kuuden lapsenlapsen ja 11 lapsenlapsenlapsen "mumma". Lapset ovat hänen jo edesmenneen aviopuolisonsa, näyttelijä Pehr-Olof "Pärre" Sirénin lapsia. Lapsenlapsista Anna, Janus ja Pinja Hanski ovat tunnettuja musiikin saralla. Muut lapsenlapset toimivat muilla aloilla.

Lapsenlapsenlapsista vanhin on juuri 18 vuotta täyttänyt Januksen poika. Nuorin on Johanneksen alle puolivuotias pienokainen. Anja on aina ollut läheisissä tekemisissä pesueensa kanssa.

– Viime aikoina on ollut hulinaa, kun sekä Anna että Janus tahoillaan ovat muuttaneet isompiin asuntoihin. Ja Petra muutti Lapista etelään, Januksen asuntoon. On juostu Ikeat ja mattokaupat. Olen pyrkinyt auttamaan parhaani mukaan, Anja kertoo.

Läheinen suhde alkoi jo lastenlasten ollessa pieniä. Pärre oli innokas veneilijä, aikoinaan paljon purjehtinut, ja hän vei mielellään perhettä vesille.

– Minä en koskaan rakastunut samalla lailla veneilyyn. Olen sisämaasta kotoisin ja melko huono uimari, joten retket tuntuivat joskus jopa pelottavilta. Silti niissä oli oma suuri viehätyksensä.

Myöhemmin Pärre luopui veneestä ja vuokrasi Anjan kanssa aidon torpan Askolasta. Sieltä ovat kaikkein kauneimmat muistot.

– Siellä viettivät kesää lapsenlapset ja monet heidän kavereistaan. Pärre oli innokas ja hyvä laittamaan ruokaa, ja esimerkiksi juhannuksena vietimme ihania hetkiä pitkien ruokapöytien ääressä. Lauloimme ja leikimme.

– Meillä oli torpan kupeessa kasvihuone. Pärre oli varsinainen viherpeukalo ja kasvatti maukkaat tomaatit ja kurkut. Meillä oli myös paljon eläimiä: hanhia, kalkkunoita, kääpiökaneja, vasikka, pässi ja vaikka mitä, Anja naurahtaa.

Hän muistaa miten makuuhuoneen iso sänky täyttyi öisin pienistä ihmisistä niin, että Anja ja Pärre huomasivat katsovansa toisiaan sängyn reunojen takaa lattialta.

– Muualle pedatut sängyt eivät lapsille kelvanneet, näyttelijä nauraa.

Mukana ilossa ja surussa

Anja kehuu lapsenlapsiaan syvällisiksi ja rakastaviksi ihmisiksi.

– Olen aina ollut utelias elämälle, ja juuri siksi suuri nuorten joukko ympärilläni on hyvin palkitseva. Heidän kauttaan saan elää tätä päivää ja pysyä kiinni ajassa. Nuoret ja lapset ovat minulle hyvin rakkaita, he ovat todellinen elämän ilo, Anja kiittää.

Heistä monen elämässä on ollut paljon suuria ilon ja myös surun hetkiä. Mumma on saanut olla heidän kanssaan niitä jakamassa.

– Lapset ovat selviytyjiä, mutta tuki on monta kertaa hyvästä. En koskaan halua tuputtaa apuani tai olkapäätäni, mutta lapset tietävät, että minä olen olemassa heitäkin varten.

Kun Anja jäi yksin hän luopui torpasta. Sen jälkeen hän on viettänyt kesiä matkustellen nuorten kanssa.

– Olemme matkustaneet Suomessa ilman tarkkoja aikatauluja ja pysähtyneet mielemme mukaan mukavaan motelliin tai hotelliin yöksi. Usein olemme käyneet Savonlinnan Oopperajuhlat ja Retretin. Olemme olleet myös Ruotsissa, Norjassa ja Bulgariassa. Joskus kun olen ollut kesäteatterissa töissä, olen vuokrannut lähitienoolta talon ja saanut lapsenlapset sinne seurakseni. Talvisin me tapaamme ja vietämme aikaa kotioloissa ja tietysti teatterissa.

Anja ei ole luopunut teatterista ammatillisessa mielessäkään, vaikka virallisesti hän olisi voinut olla vapaaherratar jo vuosia. Parhaillaan hän näyttelee Kansallisteatterissa Harmin paikka -näytelmässä, joka on puitteiltaan pienimuotoinen, mutta täyteläinen ja ajatuksia herättävä.

– Työ on minulle myös harrastus ja tapa elää. Se on elämän eliksiiri, hän sanoo.

Studio55/Marja Nyman