Analyysi: Kannabisselvityksistä on pitkä matka pääministeripuolueeksi – vihreiden linjaukset ovat paperilla lähellä niin Sdp:tä kuin Vasemmistoliittoa

Vihreiden viikonlopun puoluekokous tuskin tarjosi omilleen suurta hurmosta. Keskeisenä syynä tähän oli kokouksen pitäminen etäyhteyksien varassa, joten yhteisöllisyys kärsi. Koronaturvallinen ratkaisu oli kuitenkin paikallaan.

Vihreiden mielestä puoluekokouksen pääviesti oli uusi, kahdeksaksi vuodeksi tehty periaateohjelma.

Ohjelmassa torjutaan ilmastonmuutosta ja eriarvoisuutta, suojellaan luontoa, lisätään koulutusta ja sivistystä sekä poistetaan köyhyyttä. Rasistiset järjestöt halutaan kieltää lailla, mutta näiden järjestöjen määrittely halutaan jättää oikeuslaitoksen tehtäväksi.

Yllätyksiä ohjelmassa ei ole.

Puoluekokouksessa oli kuitenkin aistittavissa vihreiden asemoitumista piirun verran vasemman suuntaan. Ainakin puheissa ja paperilla.

Useammassa puheenvuorossa kuului lausahdus: ”ollaan heikomman puolella”. Samaa toistelivat demarit noin kuukausi sitten omassa puoluekokouksessaan.

Tekeekö hallitusyhteistyö puolueista samankaltaisia?

Aiemmin vihreät on tosin linjannut kannattavansa eläkeputken poistoa ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan vapaaehtoista porrastamista, joten eroja vasemmistoon on yhä.

Vihreät korostivat puoluekokouksessaan kuitenkin painokkaasti eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämistä sekä tuloerojen kaventamista. Kuin suoraan Sdp:n ja Vasemmistoliiton pelikirjasta.

Ja puolueen puheenjohtajana jatkavan köyhyystutkija Maria Ohisalon puhe olisi sopinut tietyin muutoksin esimerkiksi Sanna Marinin (sd.) tai Li Anderssonin (vas.) pidettäväksi.

– Meidän vihreiden on oltava kuntapolitiikassa se porukka, joka on aina heikoimpien, pienten ja luonnon puolella – silloinkin kun ajat ovat vaikeat, Ohisalo linjasi lauantaina.

Oikeistopuolue vihreät ei ole koskaan ollut, mutta esimerkiksi suurten kaupunkien valtuustoissa vihreät on löytänyt talouskysymyksissä yhteistä pohjaa usein kokoomuksen kanssa. Käykö näin enää jatkossa?

Kelpaako viesti maaseudulla?

Ensi kevään kuntavaaleissa vihreät kisaa juuri isoissa kaupungeissa suuren puolueen asemasta. Pienempiin kuntiin puolue on saanut muutamia tai yksittäisiä valtuutettuja, jos niitäkään.

Vihreiden kompastuskivi opiskelijakaupunkien ulkopuolella on se, kuinka paljon tarjottavaa puolueella on maaseudulla tai pienissä kaupungeissa.

Sähköautoista, joukkoliikenteestä, kasvisruoasta tai kannabiksesta puhumisella ei pötkitä koko maassa pitkälle. Ja ilman laajempaa äänestäjien tukea vihreät ei kisaa jatkossakaan vakavasti maan ykköspuolueen paikasta.

Pääministeripuolueeksi ei ylletä kannabisselvityksillä.

Miten vihreät eroaa muista?

Vihreiden yksi keino muista erottautumiseen on puolueen perinne ja juuret ympäristöliikkeenä.

Korona-aika on nostanut luontokohteiden suosiota, joten lähimetsien, -soiden ja -rantojen suojelu tuntuu todennäköisesti monesta suomalaiselta aiheellisemmalta kuin aiemmin.

Lisää ilmastotoimia toivoo ainakin osa kansasta ja ympäristölle riskialttiiden kaivoshankkeiden kyseenalaistaminen lisääntyy.

Toimivia ja sosiaalisesti reiluja suojeluratkaisuja esittävä puolue voi lisätä suosiotaan, jos ilmasto- ja luontokysymykset ovat ihmisten mielissä.

Koronakriisi aiheuttaa tosin sen, että ympäristökysymykset jäävät taka-alalle, kun entistä useammassa kodissa tuskaillaan työttömyyden kanssa.

Talous ja työllisyys pysyvät otsikoissa pitkään ja poliittista taistoa näissä kysymyksissä käydään perinteisesti oikeiston ja vasemmiston välillä.

Vihreiden ääni on ollut hiljainen esimerkiksi Kaipolan paperitehtaan ja Naantalin öljynjalostamon lakkautusuhkien kohdalla. Äänessä ovat olleet erityisesti kokoomus ja Sdp, omista näkökulmistaan.

Kun sadat työpaikat ovat vaarassa, ympäristönäkökulmat ja niiden esittäjät jäävät herkemmin varjoon.