Ampumahiihdon nuorten MM-mitalisti teki totaalisen lajivaihdoksen – uusi elämä nykyään Englannissa: "Suomessa homma on sellaista sivupeileihin katsomista"

Nuorena yleisurheiluakin harrastanut Piira nousi ensimmäistä kertaa useampiin suomalaismedian otsikoihin napattuaan ampumahiihdossa alle 19-vuotiaiden MM-pronssia kuuden kilometrin pikamatkalla 17-vuotiaana vuonna 2007. Seuraavana vuonna ikäluokkansa suomalaishuippu sijoittui samalla matkalla alle 19-vuotiaiden MM-neloseksi.

Kaisa Mäkäräinen ei ollut vielä kansan tuntema tähti, kun nopealla hiihtäjällä, maastohiihtoakin harrastaneella Piiralla vaikutti myös olevan edellytyksiä huipulle.

– Tiesin, että hiihtopuoli on pakko olla kunnossa, jos ampumahiihtoa haluaa viedä eteenpäin ja lajissa haluaa pärjätä. Kehitin itseäni hiihdon kautta ja pidin hiihtopuolta ammuntaa tärkeämpänä koko ajan, Piira kertoo puhelimitse Englannista.

Piira uskoi, että hänestä voisi olla myös aikuismenestyjäksi. Kehiin tulivat kuitenkin vaivat.

– Minulla oli parikymppisenä akilleksen kanssa aika paljon ongelmia, ja se operoitiin Turussa. Yhtenä talvena en hiihtänyt ollenkaan kilpaa. Jonkin verran oli lonkkienkin kanssa ongelmia, koko ajan oli kaikkea pientä käynnissä. Sitten kun sai loukkaantumisongelmat pois alta, lukion jälkeinen aika oli vedenjakaja. Sitä tajusi, että on joko pistettävä kaikki peliin tai jätettävä laji.

Piira jätti ampumahiihdon.

– Oli siinä aika montakin syytä loppupeleissä. Osin tietynlainen taloudellinen realiteetti tuli itselläni vastaan. Jollain tasolla ei ollut tietynlaista uskallustakaan ja paloa laittaa kaikkia paukkuja kehiin. Sitä oli jotenkin inhorealistinenkin, että siihen on tosissaan laitettava kaikki likoon ja se on seuraavat 10 vuotta pelkkää sitä.

"Kaipasin urheilua ja actionia"

Parikymppisenä nuorena 2010-luvun taitteessa edessä oli vaihdos. Totisempi urheileminen jäi taakse, mutta Piiran urheilijaminä sai nopeasti uuden muodon jalkapallon parissa.

Piira aloitti 21-vuotiaana lahtelaisessa FC Starsissa neljännen divisioonan otteluilla, minkä jälkeen hän siirtyi Reippaan kautta FC Kuusysiin, jossa hän tahkosi 1. divisioonaa 2013–14.

– Kaipasin jonkin verran urheilua ja actionia elämään. Olin kuitenkin käynyt pienenä jalkapallokouluissa – silloin ei vain ollut aikaa pistää arki-iltoja jalkapalloon. Joukkueurheiluinnostus oli kytenyt aina taustalla.

Muutos oli kuitenkin sinänsä suuri. Piira muistaa joukkuehengen kukoistaneen ampumahiihdossa lähinnä varhaisina vuosinaan.

– Seuratoiminta oli junnuaikoinani Hollolassa aktiivista. Usein oli samaa porukkaa treeneissä ja siinä mielessä oli paljon samaa jalkapallon kanssa, joukkuehenkeä. Muutoin yksilöurheilu on yksinäisten susien puurtamista Suomessa. En nyt sano, että välttämättä kyräilyä, mutta kyllä se on vähän sellaista sivupeileihin katsomista.

– Se on se aika paljon sitä, että sitä katsellaan omaa menestystä ja treenaamista. Oma juttu tulee aina ensin.

Piira nauttikin aikoinaan Salpausselän urheilulukiossa siitä, että aamutreenejä vedettiin parit kerrat viikossa samalla porukalla yhdessä.

– Se sai aika monet vielä jatkamaankin hiihtoa pidempään mitä minä jatkoin.

– Sellaista treeniporukkaa, mitä meillä oli lukiossa aamutreeneissä, ei kuitenkaan sen ulkopuolella kauheasti enää lukioikäisenä ollut. Kaiken maailman hiihtokoulut ja muut oli porukkamielessä koluttu. Kyllä se aika nopeasti meni yksilöpuurtamiseksi ja itsekseen treenaamiseksi.

Yllätys

Jalkapalloharrastus toi kuitenkin uusia tuulia, ja niitä oli luvassa ympäristöllisestikin. Käytyään Lahden muotoiluinstituutin ja tehtyään töitä Helsingissä Piira muutti 2014 Englantiin, jalkapallon emämaahan. Tuotemuotoilun maisteriohjelmaa aloittaessaan hän googlaili tietoja joukkueista ja päätyi suoraan lontoolaiseen Leyton Orientiin.

Orientin naisten ykkösjoukkue pelaa Englannin neljännellä sarjaportaalla National Leaguen Division 1 South Eastissa. Sen lisäksi seuralla on alemmilla tasoilla pelaava kakkosjoukkue. Puolustaja Piira on pelannut molemmissa näistä.

Sopeutuminen otti kuitenkin alkuun aikansa.

– Kun tulin britteihin, tietynlainen avoimuus ja toisten tsemppaaminen tuntui aluksi jopa vieraalta. Ehkä kulttuurillisestikin, mutta joukkueurheiluhomma oli minulle yksilöurheilutaustan jälkeen aluksi aika uutta Suomessakin.

– Välillä sitä miettii omaa suoritusta ja miten sitä pystyisi parantamaan. Vaikka olisi itsellä mennyt tosi hyvin pelissä, ei pysty olemaan siitä niin iloinen, jos on joukkueen kanssa hävinnyt.

Pinja Piira pelaa nykyään jalkapalloa Englannissa. Paul Loughlin

Vaikka taso Englannissa on Piirankin kokemuksen mukaan selkeästi kovempi, yllätti häntä Orientissa treenien vähäisyys.

– Kyykän (Kuusysi) kanssa treenattiin pari–kolme kertaa viikossa, mutta täällä treenejä on kerta viikkoon keskiviikkoisin ja se on siinä. Toisaalta kyse on ajankäytöllisistä asioista: meilläkin jengi on aktiivisesti töissä, eikä välttämättä olisi niin paljon aikaakaan panostaa tähän. Tosi lahjakkaita ja hyviä mimmejä jää pois, kun ei pystytä töiden takia olemaan mukana. Se on tosi sääli.

Paljon jää harjoituksellisesti siis pelaajien omalle vastuulle.

– Tytöt käyvät aika paljon tekemässä kaiken maailman crossfittejä. Kuntopuoli jää aika paljon omalle kontolle, eikä keskiviikkona treeneissä niin paljon fysiikkaa painoteta. Koen kuitenkin tosi hyvänä, että kaikki tehdään pallon kanssa. Pallollinen homma tulee aina ekana, ja treeneissä on aika paljon perusasian toistoa. Paljon kosketuksia. Pääpelijuttuihin on myös jonkin verran meillä panostettu. Ehkä se on naisfudiksessa välillä huonompi osa-alue, joka ei jengillä tule niin luonnostaan.

Piira kokee menneensä Englannissa jalkapalloilijana eteenpäin Suomen-vuosista.

– Ensimmäisinä vuosina pelaillessani menin tosi pitkälle peruspohjalla, mitä hiihdosta olin saanut. En ole itse niin lahjakas fudiksessa, kun fudistaustaa ei ole niin monilta vuosilta junnuna. Sijoittuminen ja muu ei ole niin napissaan, mutta fysiikalla pystyi pelaamaan tosi paljon.

– Pallolliset taidot ovat kuitenkin sittemmin kehittyneet, ja ihan perussijoittumistakin on yritetty viilata.

Suuria tavoitteita Piira ei ole jalkapalloilijana itselleen asettanut. Hän pyrkii urheilemalla enimmäkseen ylläpitämään peruskuntoa.

– Olen viime aikoina alkanut nauttia myös vapaaehtoistoiminnasta seuran ympärillä. Pikkuhiljaa alkaa tulla kiinnostus sitä puolta kohtaan, kun olen yleisurheilun, hiihdon, ampumahiihdon ja jalkapallon käynyt läpi vuosien varrella. Haluaa antaa jotain takaisinkin. Tämä on kuitenkin aika monipuolinen harrastus, ja sosiaalinenkin puoli on itselleni aika tärkeä.

"No-brainer"

Piira on saanut Englannissa myös opintonsa maaliin ja on nykyään töissä teollisena muotoilijana konsulttitoimistossa Cambridgessa. Hän on löytänyt maasta itselleen henkisenkin kodin, jossa on hyvä olla.

– Mutta saa nyt nähdä, mitä tässä brexitissäkin käy. Mutta ei ole lähiajan suunnitelmia tulla takaisin. En olisi näin pitkään asunut, jos en tykkäisi tästä maasta ja Lontoosta. Kun olen muutenkin fudishullu, tämä brittilä on siinä suhteessa hyvä.

Piira on käynyt katsomaan seuran National Leaguea pelaavan miesjoukkueen otteluiden lisäksi toiseksi korkeimman sarjaportaan Championshipin pelejä.

– Jonkin verran tulee katsottua. Viime kesänä oli aika hyvä tunnelma monessa ulkoilmateatterissa, kun oli MM-kisat ja isot screenit. Jalkapallo on täällä aika iso osa arkielämää.

Piira on huomannut myös naisjalkapallon arvostuksen ja sitä kohtaan suuntautuneen kiinnostuksen nousseen.

– Nyt kesällä, kun Ranskassa on MM-kisat, se varmasti näkyy täällä jonkin verran. Ajankohtakin on hyvä, kun ei ole miesten fudista. Voisin kuvitella, että naisten kisat vetävät sakkia pubeihin.

– Olen huomannut, että seuroille alkaa olla brändäys- ja pr-mielessä no-brainer (itsestäänselvyys), että naisten joukkue on oltava, jotta saa junnutoimintaa kiinnostavaksi ja muuta.

"Populaa ja menestyvää jamppaa"

Hiihto on Piiran ohjelmassa enää harvakseltaan talvisin, kun hän vierailee Suomessa. Maastohiihtoa hän katsoo televisiosta edelleen aktiivisesti ja kertoo nauttivansa siitä penkkiurheilijana "mielettömästi".

– Annoin myös just yhdelle työkaverille neuvoja suksi- ja murtsikkahommissa, kun hän oli lähdössä lomalle Keski-Eurooppaan. Mutta kyllä hiihto taka-alalla on.

Hiihtoakin vahvemmin taka-alalla on ampumahiihto, jota Piira ei tätä nykyä juuri katsokaan. Paljon on lumia ehtinyt vuorollaan sataa ja sulaa niistä ajoista, kun Piira kiersi samoja kisoja lajin suomalaisen ykkösnimen Kaisa Mäkäräisen kanssa.

– Käytiin silloin tällöin vaihtamassa muutama sana, mutta en voi sanoa, että kummemmin olisin Kaisaa tuntenut.

Sikäli Piiran on vaikea esittää tarkempaa arviota siitä, jatkaisiko Mäkäräinen yhä uraansa, minkä suuntaan suomalaistähti on esittänyt vihjauksia. Mutta.

– Ei sitä tajuakaan, millaisen aukon tuollaiset kovat tekijät jättävät. Meilläkään Suomessa ei niin paljon ole populaa ja menestyvää jamppaa. Toivotaan, että hän jatkaa, Piira summaa.