Suomalainen yhteiskunta on 2020-luvun alussa monilla mittareilla vauraampi kuin koskaan aiemmin. Uutuuskirja kertoo sellaisten perheiden tarinoita, jotka eivät ole päässeet mukaan muun yhteiskunnan myönteiseen kehitykseen. Useampaan tarinaan liittyy perheväkivaltaa. Sellainen on myös tässä jutussa kerrotun Amandan lapsuus.
Kun Amanda oli pieni lapsi, äiti ja isä käyttivät paljon alkoholia, aivan kuten heidän omissa lapsuudenkodeissaan oli aikanaan käytetty. Molemmat vanhemmat hoitivat kyllä työnsä, mutta kun juominen alkoi, se oli runsasta.
Äiti oli kova suustaan, Amandan mukaan äidillä oli tapana "aukoa päätään" isälle. Silloin isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan.
"Isän väkivaltaisuudesta mulla on jäänyt niin sanotusti parhaiten mieleen se, että mun veli on puolivuotias, kun mä oon vieny mun itkevän veljen isän syliin, että se lopettaa mun äidin hakkaamisen."
Kun äiti ja isä lopulta erosivat, Amanda kertoo miten äidin juominen lisääntyi entisestään.
"Itse asiassa mun veli on ollut sit se, joka on kokenu enemmän sitä baarissa istumista ja semmosta. Et mä oon sit sen ikänen, että mä oon kavereitten kanssa ollu."
Lue myös: Koronakevään huolestuttava ilmiö: perheväkivalta lisääntyi, pariterapian jonot kasvavat: "Ei pystytty tarjoamaan edes jonotuspaikkoja"
Kohtuuton taakka kannettavaksi
Raskas perintö -kirjaan on koottu sosiaalityöntekijöiden keräämiä haastatteluja sellaisilta suomalaisilta, joiden voidaan katsoa olevan huono-osaisia jo toisessa sukupolvessa.
Moni haastateltu on lapsuudenperheessään kokenut väkivaltaa, runsasta päihteidenkäyttöä ja vanhempien välisiä riitoja.
– Se on ollut kohtuutonta taakkaa kannettavaksi pienille lapsille, kuvailee yksi kirjan kolmesta kirjoittajasta, professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.
Saari ei usko, että huono-osaisuuden periytymisessä olisi kyse huonoista asenteista tai arvoista, vaan enemmänkin opituista toimintamalleista ja puuttuvasta tulevaisuudenuskosta.