USA, 1997. Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet. Käsikirjoitus: Joss Whedon. Kuvaus: Darius Khondji. Leikkaus: Herve Schneid. Tuotanto: Bill Badalato, Gordon Carroll, David Giler, Walter Hill. Pääosissa: Sigourney Weaver, Winona Ryder, Dominque Pinin, Ron Perlman Gary Dourdan, Michael Wincott. Kesto: 110 min.
AIDS-allegoria Alien 3 päättyi tappavaa virusta kantavan Ripleyn näyttävään itsetuhoon. Sigourney Weaver on niin olennainen osa Alienia, että neljättä osaa ilman häntä tuskin edes harkittiin. Mutta minkänäköisenä ja millaisin selityksin Ripley tekee paluunsa? Päähenkilön nousu kuolleista ei ennenkään, ainakaan TV-sarjoissa, ole ollut jatko-osien este. Ainahan kuolema voidaan selittää unena, tai laittaa sama näyttelijä esittämään edesmenneen kaksoissisarta tai -veljeä. Alienin kohdalla ratkaisu on vieläkin mutkattomampi, koska tiesteisfantasiassa voi joka tapauksessa tapahtua mitä tahansa. Nyt Ripley nousee manalasta kloonattuna 200 vuoden jälkeen.
Ripleyn ylösnousemus kerrotaan heti alussa kohtuullisen tyylikkäästi, suuremmitta selityksittä. Ripley makaa leikkaupöydällä; hän synnyttää eisarinlekkauksella pienen alienin. Tiedemiesten kokeena kloonaama nainen päätetään leikkauksen jälkeen pitää hengissä. Loppu onkin sitten ilmeistä. Hirviöt rupeavat armottomasti temmeltämään ja tappamaan, lima ja veri roiskuvat, ja taas kerran on maapallo vaarassa. Ripley, sekoitus ihmistä ja alieniä, kamppailee ydinjoukkonsa kanssa ihmiskunnan puolesta oliolaumaa ja aikaa vastaan. Alien-elokuviin pätee sama kuin Bondeihinkin: kaavan ollessa tuttu kiinnostavinta on se, miten kaavamainen tarina kerrotaan.
