Älä jätä tätä blogia kesken

Kyse on siis ParkCom –jutusta ja korkeimmasta oikeudesta. Uutisjuttu aiheesta: KKO sallii yksityisen pysäköinnin valvonnan.

Parkkijutussa oli – KKO:n ennakkopäätöksen perusteluiden mukaan – ”kysymys siitä, oliko auton pysäköimisellä alueelle syntynyt pysäköinnin valvontaa alueella harjoittaneen yhtiön ja alueelle pysäköineen auton kuljettajan välille opastetaulun ehtojen mukainen pysäköimistä koskeva sopimus, joka on siten sisältänyt velvoitteen suorittaa valvontamaksu siinä tapauksessa, että pysäköinti oli tapahtunut ehtojen vastaisesti.”

Tämän blogin osalta on "kysymys siitä, onko tälle blogisivulle päätymisellä syntynyt kirjoittajan nettisurfaajan välille viereisen opastetaulun ehtojen mukainen lukemista koskeva sopimus, joka sisältää velvoitteen suorittaa valvontamaksu siinä tapauksessa, että tekstin lukeminen jää ehtojen vastaisesti kesken."

Korkein oikeus nimittäin siis katsoi, että pysäköinnissä valvontamaksu on perusteltu, koska sopimus voi syntyä yksipuolisen ilmoitusmenettelyn kautta.

Ei toki aivan missä tilanteessa tahansa, mutta KKO totesi sen varsin avoimesti: ”…osapuolten toimintaa tarkastellaan siltä kannalta, millainen toiminta voi määrätyissä olosuhteissa olla objektiivisesti tarkastellen tyypillisesti osoitus sopimussuhteen syntymisestä tai sitoutumisesta noudattamaan tiettyä järjestelyä. Tietty menettely tietynlaisessa toimintaympäristössä voi siis johtaa siihen, että sopimuksen ja siihen perustuvien velvoitteiden katsotaan olevan olemassa ilman, että turvaudutaan yksinomaan tahdonilmaisun käsitteeseen ja siihen nojautuvaan perusteluun. ”

Päätös syntyi äänin 3-2. Enemmistössä olivat Kati Hiden, Timo Esko ja Kari Kitunen. Vähemmistöön jääneiden Pasi Aarnion ja Ilkka Raution mielestä sopimusta ei syntynyt. Heidän mukaansa "pysäköijän kannalta se, että hän kieltoa rikkomalla sitoutuisi sopimukseen menettelynsä seuraamuksista, on ollut odottamatonta ja yllätyksellistä."

"Tietynlainen menettely tietynlaisessa tilanteessa" voi siis johtaa sopimuksen syntyyn. Tällainen on siis auton parkkeeraaminen valvontamaksusta kertovilla merkeillä varustetulle pysäköintialueelle. Miksei siis päätyminen lukemisvelvoitteesta kertovalle blogisivulle?

No, hieman vakavammin todeten: blogisivustoon tuo ei ehkä kuitenkaan nyt sitten ole sovellettavissa, vaikka valvonta ip-osoitteen ja sivulla vietetyn ajan kautta olisi varsin helppoa.

Todennäköisempää lienee se, että jatkossa saamme samanlaisia "tietynlainen menettely tietynlaisessa tilanteessa" -tyyppisiä valvontamaksuja esimerkiksi tupakoinnista ja puhelimeen puhumisesta ”tupakointi/puhelimen käyttö kielletty” –merkatuilla alueilla.

Voisihan tätä "tietty menettely tietynlaisessa toimintaympäristössä" -logiikkaa soveltaa roskaamiseen tai vaikkapa maan omistajan kieltämään nurmikolla kävelyyn. Tai melkeinpä mihin tahansa järjestyslain pykälään, joka tavalla tai toisella liittyy kiinteistön tai maan omistajaan. Mahdollisuuksia on tietysti muitakin.

Siitä vaan siis perustamaan valvontafirmoja.

Korkeimman oikeuden mukaan sääntöjen rikkojalta voidaan siis periä sopimukseen perustuva valvontamaksu, mutta samalla myös sakottaa viranomaisten toimesta. Ne eivät siis KKO:n tulkinnan mukaan ole vaihtoehtoja. Helpoimmin tällaiseen sopimukseen perustuvan valvontamaksun langettaminen käy jatkossa tietysti niin, että kiinteistön/alueen omistajalta toimivaltuuden hankkinut firma vain käy läpi poliisin antamat sakot – ne ovat julkisia tietoja - ja lähettää ekstramaksun sen perusteella.

Mutta, kun pääsit tähän saakka, niin olet täyttänyt sopimusvelvoitteesi ja vapautettu tämän blogin lukemattajättämismaksusta.