Yksi neljästä KC-135-koneesta pöllyttää ohutta lunta ilmaan Rovaniemen lentokentällä kirpeässä ja aurinkoisessa pakkassäässä. Moottorit käyvät, ja pian se on jo nousussa ja nokka kohti yläilmoja.
Kyseessä on Yhdysvaltojen ilmavoimien ilma-alus, jolla tankataan ilmassa muita asevoimien lentokoneita. MTV Uutiset osallistui yhdelle tankkauslennolle.
– Varokaa lattiaa, se on liukas. Astukaa noiden kiskojen päälle, ohjeistaa Darian Gent, yhden ilmatankkauskoneen miehistön polttoainepuomioperaattori.
Lattia liukas kuin luistinrata
Koneen harmaa maalattu lattia on kuin luistinrata kenkien tuoman lumen takia, joten muun muassa rahdin siirtoa ja tukemista varten olevat lattiakiskot saavat toimia astinlautoina.
Gent, sotilasarvoltaan suurin piirtein korpraalia (senior airman) vastaava ammattisotilas, kertoo siviilikoneistakin tuttuja ohjeita hätätilanteiden varalta.
Sitten odottelemmekin vain lähtöä kohti Norjan keskistä rannikkoseutua. Matkalla pitäisi tankata Naton Trident Juncture 18 -harjoitukseen osallistuvia hävittäjiä.
Koneessa on paljon tilaa. Kolmen hengen miehistön – joista kaksi on naisia – lisäksi matkassa on kourallinen median edustajia, ja Yhdysvaltain ilmavoimien mediayhteyshenkilö Luke Milano, senior airman hänkin.
Koneessa on lähtiessä jäätävän kylmä
Koneessa on myös kylmä. Kahdet sukat, pitkät alushousut, kaksi villapaitaa takin alla, pipo ja hanskat ovat tässä vaiheessa kelpo varuste.
Kylmyys ei johdu siitä, että nämäkin tankkauskoneet on rakennettu 1950-60-lukujen taitteessa. Alkuperäistä niissä lienee vain runko. Moottorit ja muu laitteisto ovat nykypäivää, miehistön makuupunkkia ja kursailematonta vessaa lukuun ottamatta.
Verenkiertoa lisää hetkeksi se, että joudumme vaihtamaan konetta. Jokin pieni tekninen epäselvyys, riskejä ei oteta.
Tällaisissa harjoituksissa ei riskeerata. Turvallisuussäännöt ovat varmaan tiukemmat kuin kaupallisilla lennoilla. Tositilanteessa koneet pysyvät ilmassa, vaikka niissä olisi reikiä, jos ne eivät ole kriittisissä kohdissa, lennolla mukana oleva ammattisotilas kertoo.
Kapuamme ohjaamossa olevia tikkaita alas, ja nousemme tikkaita vieressä olevaan koneeseen, jonka nokassa on pelikorteista tuttu jokerihahmo. The Jester on koneen nimi.
Kone vaihtuu, meteli pysyy samana
Sielläkin on vielä kylmää. Turvavyöt kiinni, moottorit käyntiin, ja ilmaan. Meteli on kova, ilma suhisee, korvakäytävät on tulpattu koko lennoin ajaksi. Keskustelua koneen sisällä käydään ääntä korottaen, siksi turhia ei puhuta.
Rovaniemen kenttä on yksi harjoituksen kuudesta lentotukikohdasta, ja Rovaniemellä on erillinen lento-osasto, KC-135-koneita kentän asvaltilla on neljä. Harjoituksen isäntämaa on Norja, ja merkittävä osa harjoituksesta käydään Norjassa ja merellä Norjan edustalla.
Alun perin lennollamme piti tankata yhteensä kuusi konetta, kaksi Suomen ilmavoimien Hornetia, kaksi ruotsalaista Gripeniä, ja kaksi Ranskan Miragea.
Harjoituksessa kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Nousussa laskutelineen nostossa oli ylimääräistä työtä. Kuusi konetta kutistuu kahdeksi tankattavaksi Hornetiksi.
Olemme lentokorkeudessa, ja taivas on pilvinen lähes koko lennon ajan. Sivuikkunoita on kaksi per puoli, ja ne ovat pieniä. Polttoainetäydennykselle tulevia koneita voi tankata siipien päissä olevista laitteista, mutta myös perässä olevasta puomista.
Polttoainepuomin käyttäjän tila ei käy kateeksi
Kun olemme olleet hyvän aikaa matkalla länttä kohti, Gent siirtyy koneen perään. Siellä on ahdas tila, makuulavetti ja ikkuna. Gent avaa ikkunan suojan olevan keltaisen häkkyrän, ja alkaa operoida ja kommunikoida makuultaan.
Jäämme odottelemaan, tuleeko tankattavia. On käynyt ilmi, että Hornetitkaan eivät tule. Syy ei ole selvillä.
Lämpötila koneessa on noussut lähes subtrooppiseksi, paitsi lattiatasolla on viileää. Eväskarjalanpiirakat ja vesipullo ainakin pysyvät nautintakelpoisena. Pipo ja takki ovat saaneet jäädä istuimille.
Odottelemme. Tihrustamme ulos sekä peräikkunasta että sivuikkunoista. Nyt näkyy hieman lumista Norjaa, pian olemme meren päällä.
KC-135:een mahtuu lastiksi noin 90 000 litraa polttoainetta. Sillä voi täyttää noin kahdenkymmenen hävittäjän säiliöt, riippuen koneen mallista ja tarpeista.
Gent, kuten koko koneen miehistö ja itse The Jester, pitävät tukikohtaansa Mildenhallissa itäisessä Englannissa.
"Mukavaa mutta välillä stressaavaa työtä"
– Teemme loputtomasti ilmatankkauksia Euroopassa, satoja. Työ on mukavaa, mutta välillä myös stressaavaa. En arvannut, että päätyisin tällaiseen hommaan, kun liityin ilmavoimiin, mutta pidän tästä, Gent sanoo.
Koulutus polttoainepuomin operoijaksi kestää neljästä kuuteen kuukautta, hän kertoo, kun olemme jo pikkuhiljaa palaamassa Rovaniemelle.
Mutta palataan vielä hetkeksi tunniksi taaksepäin. On tullut tieto, että neljä Belgian ilmavoimien F-16-hävittäjää ovat janoisia.
Nekään eivät ilmesty näköpiiriin heti, mutta odottelu on loppu, kun koneen vasemmalle puolelle ilmestyy kolme pilottia koneineen. Peräsimessä on Belgian punakeltamusta tunnus. Kännykän kameraa zoomaamalla näkisi lentäjien kasvonpiirteet, jos heillä ei olisi kypärää päässä.
Ensimmäinen F-16 lähestyy polttoainetäydennystä
Gent on keskittyneenä ja valmiina, kun ensimmäinen F-16 lähestyy puomia. Telakointi tapahtuu nopeasti, samoin tankin täyttö. Etäisyys koneen takaikkunasta hävittäjiin on hämmästyttävän pieni. Voisi melkein vaihtaa kuulumiset kuin talonaapurit kotipihojaan jakavan aidan yli.
Ensimmäinen kone irtoaa puomista ja letkusta, ja toinen lähestyy hörppäisemään polttoainetta. Hörppy on iso, tuhansia litroja. Sotiminen, tai edes sotaharjoitus, ei ole varsinaisesti ekologista touhua.
Lopulta viimeinenkin, neljäs kuningaskunnan F-16 on tankattu, ja se irtoaa pehmeästi. Kaikki neljä hävittäjää vielä lentävät muodostelmassa koneen perässä, ennen kuin katoavat yksitellen näkyvistä. Tervehdykseen lienee osuutta sillä, että koneessamme kamerat kävivät.
Vihreisiin haalareihin pukeutunut Gent poistuu väljempiin tiloihin, ja vetäisee jossain vaiheessa takaisin päälleen ruskean lentäjän nahkapusakkansa tunnusmerkkeineen. Puomin operoimisen läsiksi hänen tehtäviinsä kuuluu lentäjien tukeminen.
Laskeutumisessa teline ei reistaile
Vajaan viiden tunnin kovaäänisen mutta tasaisen lennon jälkeen KC-135 laskeutuu Rovaniemelle. Laskeutumisteline toimii moitteettomasti. Ilta on jo hämärtynyt, pakkasta on yhdeksän astetta.
Mediayhteyksistä vastaava Milano on jo ehtinyt ihastua pohjoiseen alkutalveen, mutta toivomiaan revontulia ei ole vielä näkynyt. Harjoituksessa tehdään myös yölentoja, joten jos hän sellaiselle osallistuu ja toive täyttyy, Pohjolan taivas voi vihertää ja heilua upeasti.
Koko harjoitus päättuu 5. marraskuuta.