Jokaisella meillä on omat ärsyttävät puolemme, myös ystävillämme. Toinen ystävä on krooninen myöhästelijä, toinen taas järjettömän kilpailunhaluinen. Lue seuraavat vinkit ja opi, kuinka tulla paremmin toimeen hankalien ystäviesi kanssa.
Ystävyydestä haluaa pitää kiinni, vaikka ystävällä olisikin muutavia raivostuttavia tapoja. Miten kannattaa suhtautua esimerkiksi ystävään, joka on ainainen valittaja?
Krooninen myöhästelijä
Seuraava tilanne on monille hyvin tuttu: odotamme baarissa, ravintolassa tai teatterissa ystäväämme, joka ei tunnu omistavan kelloa – tai ei ainakaan osaa katsoa sitä. Ystävä ei ymmärrä ajan olevan kallisarvoista, eikä tajua olevansa epäkunnioittava sinua kohtaan myöhästyessään säännöllisesti.
Ystävät, jotka ovat aina myöhässä, eivät kovin helposti muuta tapojaan huolimatta siitä, mitä sanot. Jos haluat kertoa ystävällesi, miltä sinusta tuntuu, yritä muotoilla asia yksinkertaisesti ja ei-syyllistävästi.
Jos hän ei kiinnitä huomiota sanoihisi, muuta taktiikkaa. Yritä välttää sellaisia tapaamisia, jotka ovat sidottu tiettyyn tarkkaan aikaan. Älä siis esimerkiksi sovi lähteväsi ystäväsi kanssa elokuviin. Jos olet menossa myöhästelevän ystäväsi kanssa drinkeille, pyydä mukaan kolmas ystävä. Tai ehdota tapaamista sellaisessa paikassa, jossa viihdyt hyvin myös yksin.
Kilpailunhaluinen ystävä
Sinä kerrot ylennyksestäsi, hän kertoo töissä voittamastaan palkinnosta. Hänen asuntonsa on sinun asuntoasi kauniimpi, ja hänen poikaystävänsä sinun poikaystävääsi söpömpi. Jos ihmisen täytyy kilpailla kaikista asioista ystäviensä kanssa, se on merkki hänen kokemastaan epävarmuuden tunteesta. Ystävä tuntee olonsa hyväksi vain, kun hän asettaa itsensä muita korkeammalle.
Sinun kannattaa yrittää suhtautua ystäväsi kilpailunhaluisuuteen kohteliaisuutena itseäsi kohtaan. Ehkä ystäväsi hyppää vaikka kaivoon kunhan vain sinä teet sen ensin, koska hän haluaa olla kuten sinä.
Jos tämä ei toimi, ja uskot, että ystäväsi tahtoo pelkästään olla kaikessa sinua parempi, puhu asiasta hänelle suoraan: "Tiedän, että välität minusta, mutta kun kerron sinulle jotakin elämästäni, minusta tuntuu, ettet lainkaan kuuntele, vaan siirryt suoraan puhumaan itsestäsi. Toivon, että me molemmat voisimme olla onnellisia toistemme saavutuksista".
