Aikakone matkustaa jälleen 26 vuoden taakse Helsinkiin ja huomaa, että Tshekkoslovakian Jarmila "Jarmo" Kratochvilova oli aika kova poika 80-luvulla.
Berliinin 400 metrin finaalissa hän olisi jättänyt mestari Sanya Richardsin seisomaan.
Vaikka Sanya Richards juoksi 400 metrillä aivan upean ajan 49,00, ei se olisi suinkaan riittänyt voittoon Helsingissä. Ei likimainkaan. Vanha kädenväännön böömin piirinmestari Jarmila Kratochvilova nimittäin kipitti Helsingissä peräti 47,99. Eikä olisi riittänyt edes hopealle, sillä toinen tshekki Tatjana Kotchembova otti hopean hänkin huikealla ajalla 48,59. Oi ja voi niitä aikoja. Kolmanneksi Richards olisi sentään venynyt, sillä 26 vuotta sitten pronssille juoksi Neuvostoliiton Maria Pinigina ajalla 49,19.
Helsingin kolmiloikkapaikalla syntyi yksi lajin legenda, kun Willie Banks aloitti katsomon lietsomisen hurjiin kannustustaputuksiin. Edelleenkin tuosta tavasta käytetään nimitystä banksit. Banks ei kannustuksesta huolimatta pystynyt voittoon vaan jäi hopealle tuloksellaan 17,18, kolmas oli tismalleen samalla noteerauksella Nigerian Ajayi Agbebaku. Puolan Zdzislaw Hoffman nousi viidennellä kierroksella kärkeen tuloksella 17,35 ja paransi vielä viimeisellään voittotulokseksi 17,42. Se olisi riittänyt Berliinissäkin pronssitulokselle kuusi senttiä ennen Kuuban Alexis Copelloa. Banks ja Agbebaku olisivat olleet seitsemänsiä.
Suomen Esa Viitasalo oli myös mukana Helsingin karsinnassa, mutta tulos jäi vaatimattomaksi 16,03.
3000 metrin esteissä taso on sen sijaan noussut 26 vuodessa huikeasti. Helsingissä mentiin aika tasaisella vauhdinjaolla, mutta silti voittajan, Länsi-Saksan Patriz Ilgin voittoajaksi kirjattiin vain 8.15,06. Jukka Keskisalo olisi siis voittanut Helsingissä MM-kultaa. Ilg olisi jäänyt Berliinissä yhdeksänneksi. Hopealle juoksi Helsingissä Puolan Boguslaw Maminski 8.17,03 ja pronssille Iso-Britannian Colin Reitz 8.17,75. Maminski olisi ollut Berliinissä nippa nappa kymmenes. Mukana Helsingin finaalissa oli myös nykyinen kestävyysjuoksujen päävalmentaja Tommy Ekblom, mutta hän jäi loppukilpailun viimeiseksi ajalla 8.21,50. Sillä olisi tosin menty finaaliin myös Berliinissä. Tommy oli kovempi jätkä, mitä jälkipolvet tunnustavat.
Berliinin finaalissa oli seitsemän joukossa neljä kenialaista. Finaalissa sen lisäksi kaksi etiopialaista, yksi ugandalainen, yksi qatarilainen ja yksi mies Bahrainista. Helsingin finaalissa oli kymmenen eurooppalaista, yksi jenkki ja yksi kenialainen. Jälkimmäinen mies oli Julius Korir, joka sijoittui seitsemänneksi ajalla 8.20,11. Nykyisin sillä ajalla karahtaisi Kenian armeijan mestaruuskilpailuissakin todennäköisesti alkueriin.
Naisten keihäässä ykkönen oli Helsingissä Ilse Kristiina Lillak, tuttavallisemmin Tiina. Hän heitti viimeisellään mestariksi tuloksella 70,82. Tähän päivään se ei ole vertailukelpoinen, sillä keihäsmalli ei ole enää sama. Tuolla mallilla Lillak heitti parhaimmillaan 74,76, Petra Felke peräti 80,00. Kotimaa luonnollisesti DDR. Veikkaan, että olisi saattanut Petra yltää aika korkealle Berliinissäkin...
Miesten 400 metrin aitajuoksua hallitsi 80-luvulla Edwin Moses. Länsi-Saksan Harald Schmid oli aina hyvä kakkonen. Tämä oli järjestys myös Helsingissä. Moses teki tuolloin Jukka Keskisalot eli juoksi kilpailun piikkarin nauha auki. Se ei juuri tahtia haitannut, sillä Mosesin voittoaika oli 47,50. Hän olisi voittanut myös Berliinissä liki puolen sekunnin erolla. Scmidin hopea-aika oli sen sijaan vain 48,61, jolla olisi jääty Berliinissä viidenneksi. Kolmas Helsingissä oli Neuvostoliiton Aleksander Harlov 49,03 ja neljäs tuttu ruotsalainen Sven Nylander ajalla 49,06. Eipä käynyt Svenillä ruotsalaistuuri. Taso on ainakin tiivistynyt, sillä edes Harlov ei olisi päässyt ajallaan Berliinissä finaaliin. Harald Schmid olisi sen heittäytymällä juuri ja juuri tehnyt.