Äidit pelkäävät puhua raivostaan

Tuoreen kirjan mukaan äidit kantavat suurta syyllisyyttä "kielletyistä" tunteistaan, ja siksi niistä puhuminen on yhä vaikeaa. Huonoksi äidiksi leimautuminen pelottaa naisia. Syyllisyyttä kasvattaa yhä voimissaan oleva ihannekuva iloisista superäideistä, jotka selviävät kaikesta ja jaksavat kaiken.

Äitiyden rankkuus saattaa yllättää naisen, jos lasten hoitamisesta ei ole aiempia kokemuksia. Osalla naisista on epärealistisia odotuksia äitiydestä ja siitä, miten ihanaksi lapsi muuttaa elämän.

-Lapsi on nykyään valokeilassa. Halutaan, että asiat ovat hyvin ja opiskellaan oppaista täydellistä äitiyttä. Todellista äitiyttä ei ole välttämättä nähty ennen lapsen saamista, kuvailee lastenpsykiatri Raisa Cacciatore. Hän on yksi Väestöliiton Äidin kielletyt tunteet -kirjan kirjoittajista.

Kaikilla on rankkoja tunteita

Tosielämässä kuitenkin kaikilla äideillä on välillä rankkoja ja ikäviä tunteita, joista pitäisi voida puhua. Juttelemalla väsynyt ja yksinäinen äiti saa suhteellisuudentajua, eivätkä ikävät tunteet tunnu enää kielletyiltä ja pahoilta.

-Vaikeita tunteita voi tulla kaikille, mutta niistä yleensä selviää. Jos ei selviä, kannattaa hakea apua, Cacciatore sanoo.

Äiti saattaa herkästi kuulla, että miksei hän nyt selviä, ovat ne äidit ennenkin selvinneet. Ja vielä kahdeksan lapsen kanssa. Nykyäiti saattaa kuitenkin olla todella yksin, esimerkiksi ilman läheisten tukea uudella paikkakunnalla. Myös parisuhteessa oleva nainen voi jäädä yksin, jos puoliso tekee jatkuvasti pitkää päivää.

Nuoret äidit yksinäisiä

Väestöliitto pyysi pienten lasten äideiltä kertomuksia tunteista, jotka he kokevat kielletyiksi. Kirja syntyi 63 kirjoituksen pohjalta. Äidit kirjoittavat raivon ja yksinäisyyden lisäksi uupumuksesta, häpeästä ja aggressiivisuudesta. Ikävien mutta luonnollisten tunteiden peittelemiseen kuluu paljon voimia.

Eniten yksinäisyydestä kirjoittivat naimisissa olevat, ydinperheiden äidit. Myös nuoret, vähän yli 20-vuotiaat äidit tuntevat olevan liian yksin.

Äidit jakavat tunteensa hyviin ja huonoihin sen perusteella, ovatko ne hyväksi lapselle. Jos raivo kohdistuu ulkopuoliseen uhkaan, äidit hyväksyvät tunteen. Kohdistuessaan pieneen lapseen sitä ei hyväksytä.

Äidit tuntevat syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, kuten siitä, etteivät hymyile tarpeeksi lapselle tai jaksa jatkuvasti pelata pelejä ja muita kehittäviä leikkejä.

(MTV3-STT)