Ahvenanmaa on kansainvälisesti vahvistettu sotilaallinen tyhjiö

Länsimaiden ja Venäjän ajauduttua sotaan Krimillä Britannia ja Ranska päättävät katkaista Venäjän huoltoreitit Itämerellä. Hyökkäys kohdistuu Ahvenanmaalle ja Suomen rannikolle.

Kyse ei ole nykypäivän villistä tutkijavisiosta vaan todellisuudesta – 1850-luvun puolivälissä. Ajallisesta etäisyydestä huolimatta asetelmassa on paljon tuttua.

Ahvenanmaan nykyinen, maailman mitassa harvinainen turvallisuuspoliittinen asema on seurausta reilun puolentoista vuosisadan takaisesta Krimin sodan sivujuonteesta.

Vaikka Ahvenanmaa on selvinnyt kahdesta maailmasodasta joutumatta taistelutantereeksi, saarten asemassa riittää nykyisenkin Krimin kriisin oloissa pohdittavaa. Varsinkin silloin, jos puhutaan rauhan ajan demilitarisoinnin sijaan sota-ajan järjestelyistä.

"Neutralisointi unohdettu"

– Ahvenanmaa on rauhan aikana demilitarisoitu, ja siksi sitä ei voi puolustaa sodan aikana, perustelee neutralisoinnin tärkeyden Ahvenanmaan kansanedustaja Elisabeth Nauclér.

Hänen mukaansa kaikki kyllä vaalivat demilitarisointia, mutta neutralisointi on unohdettu. Nauclér korostaa, ettei kyse ole puolueettomuudesta vaan sopimuksesta pitää alue kaikissa tilanteissa sotatoimien ulkopuolella.

– Jos Suomi joutuisi sotaan, ei Ahvenanmaa olisi puolueeton, mutta se olisi yhä neutralisoitu, hän perustelee käsityksensä.

Asian ymmärtämistä ei helpota se, että suomenkielisessä käännöksessä vuoden 1922 Ahvenanmaan sopimuksesta käytetään sekä termiä puolueettomuus että neutralisointi.

Nauclérin mukaan sama sekaannus tulee vastaan monissa paikoissa. Hän kertoi lukeneensa asiasta paljon kirjallisuutta, ennen kuin uskalsi luottaa siihen, että käsitteiden välillä on ero. Tilaa erilaisille tulkinnoille käsitteiden sekakäyttö joka tapauksessa jättää.

– Ehdottomasti. Ja voihan se olla ihan tietoistakin.

Ruotsi valmistautui valtaamaan saaret

Voiko valtioiden rauhan aikana solmimiin, sotatilaa koskeviin sopimuksiin sitten nykymaailmassa luottaa? Ahvenanmaan osalta sopimukset ovat toistaiseksi pitäneet, mutta epäilijöitäkin on riittänyt.

Esimerkiksi Ruotsissa varustauduttiin kylmän sodan aikana miehittämään Ahvenanmaa, minkä suomalaiset kenraalitkin ovat myöntäneet toimittaja Mikael Holmströmin kirjassa Ruotsin salaisista Nato-suhteista (Den dolda alliansen).

– Jos Neuvostoliitto olisi yllättänyt meidät ja vallannut Helsingin, olisi ollut tärkeää meille, että Ruotsi olisi yrittänyt huolehtia Ahvenanmaasta, kertoo Puolustusvoimien vuosien 1983–90 komentaja Jaakko Valtanen kirjassa.

Gefle Dagblad -lehti kertoi hiljattain, että Ruotsissa oli salainen johtokeskus kahdelle prikaatille, joista toiselle ei ollut määrätty virallista tehtävää. Todellisuudessa tuo tehtävä oli Ahvenanmaan valtaus. Suunnitelma oli niin salainen, etteivät edes Gävlen rykmentin upseerit tienneet siitä.

Ruotsin ulkopoliittista instituutti aiemmin johtanut Thomas Ries on arvioinut Ahvenanmaan demilitarisoinnin luoneen kylmän sodan vastakkainasettelun aikana vaarallista epävakautta Itämeren alueelle.

Nauclér ei ole Ahvenanmaan nykytilanteesta huolissaan, mutta haluaa pitää kysymyksen neutralisoinnista pöydällä, koska esimerkiksi Venäjä ei ole siihen virallisesti sitoutunut. Tai joidenkin mielestä on, koska jos kyse on jo vakiintuneesta kansainvälisestä tapaoikeudesta.

– Jos niin on, niin voisivathan he (venäläiset) sitten sen sanoakin, Nauclér arvioi. 

Krimillä puhjennut sota johti demilitarisointiin

Ahvenanmaan demilitarisointi sai alkunsa Oolannin sodasta 1854–56, Krimin sodan sivujuonteesta. Sodan jälkeen Venäjä torjui Ruotsin vaatimuksen saada saaret itselleen, mutta sen täytyi hyväksyä saarten jättäminen linnoittamatta. Venäjän rakentama suuri Bomarsundin linnoituskin tuhottiin.

Rauhansopimuksessa 1856 kirjattiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaan demilitarisoitu asema sellaisena, jona se on jatkunut nykypäivään saakka

Kyllä saarilla on sotilaita silti nähty. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Venäjä päätti linnoittaa Ahvenanmaan, minkä sopimusosapuolet Ruotsi, Britannia ja Ranska hyväksyivät – sillä ehdolla, että linnoitukset puretaan sodan jälkeen. Näin tapahtuikin kesällä 1919, Suomen jo itsenäistyttyä.

Suomen sisällissodan aikana saarille teki maihinnousun satojen ruotsalaissotilaiden joukko. Saksan laivaston puututtua asiaan osapuolet vetäytyivät.

Demilitarisointi vahvistettiin uudelleen 1920-luvun alussa, kun YK:n edeltäjä Kansainliitto päätti saarten kuuluvan Suomelle. Ahvenanmaan erityispiirteiden kunnioittamisen ohella Suomi sitoutui Ahvenanmaan demilitarisointiin sekä neutralisoimiseen.

– Tämän sopimuksen määräykset pysyvät voimassa tapahtukoonpa Itämeren nykyisessä status quossa mitä muutoksia tahansa, sopimuksessa todetaan juhlallisesti.

Venäjä ei mukana neutralisointisopimuksessa

Talvi- ja jatkosodan alkaessa suomalaissotilaat kiirehtivät saarille ja miinoittivat ympäröivät vedet. Asiasta myös ilmoitettiin Ahvenanmaan sopimuksen osapuolille – joihin Neuvostoliitto ei kuulu – joten Suomi ei rikkonut sitoumuksiaan.

Sotien jälkeen Suomi ja Neuvostoliitto vahvistivat saarten demilitarisoinnin, jota osaltaan valvoi Neuvostoliiton Maarianhaminaan perustama konsulaatti.

Venäjä on perinyt Neuvostoliiton velvoitteet demilitarisoinnista, mutta maa ei ole mukana neutralisointia koskevassa sopimuksessa.

Sittemmin Ahvenanmaalla on ollut rauhallisempaa: kohun aikaansaamiseksi on esimerkiksi riittänyt se, että ruotsalaissotilaat matkasivat vuonna 2003 Ruotsin-laivalla Maarianhaminan kautta sotaharjoitukseen Suomeen. 

Yli saa lentää, laskeutua ei

Vuoden 1922 Ahvenanmaan sopimusta koskevia määräyksiä:

– Suomi saa sijoittaa Ahvenanmaalle tilapäisesti sotilaita, jos se on tarpeen ”järjestyksen ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi”

– Suomen Ilmavoimat saa lentää saarten yli, mutta ne eivät saa laskeutua kuin pakottavissa tapauksissa.

– Tilanteen tarkastamiseksi Suomi saa ”aika ajoin” käydä Ahvenanmaalla 1–2 pinta-aluksella, jotka voivat tilapäisesti ankkuroitua saarten vesillä.

– Suomi ei saa myöntää kerrallaan kuin yhdelle vieraan valtion sota-alukselle luvan tulla väliaikaisesti saaristoon.

– Jos ”Itämeri joutuu sodan piiriin”, Suomi saa miinoittaa Ahvenanmaan vesialuetta.

– Jos Ahvenanmaan saaria taikka niiden kautta Suomen vastaan suunnattu äkillinen hyökkäys saataisi vyöhykkeen puolueettomuuden vaaran, on Suomen ryhdyttävä vyöhykkeellä tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi