90-luvun villiltä menolta säästytty - Kansanedustajien uhkailu vähäistä

Vaikka kevään eduskuntavaalien alla nousi esiin ehdokkaisiin kohdistuneita uhkailuja, pahimmat ylilyönnit kansanedustajien ja ministerien uhkailussa ovat eduskunnan turvallisuusjohtajan Jukka Savolan mukaan jääneet viime vuosina pois. Kolmisen vuotta sitten käynnistynyt taantuma ei ole aiheuttanut 1990-luvun lamaan verrattavaa reaktiota.

– Ei sinne päinkään. En muista että kellekään olisi mitenkään käynyt, mutta uhkauksia tuli silloin tosi paljon. Esimerkiksi vuonna 1992 suurissa mielenosoituksissa eduskunnan edessä oli 15 000 ihmistä ja he olivat todella vihaisia, Savola kertoo.

Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk) kertoi tänään MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa, kuinka Esko Ahon (kesk) hallituksen oikeusministerinä toimiessaan hänen henkeään uhattiin kadulla.

– Voi sanoa, että tilanne oli silloin aika hallitsematon, eikä Suomessa oikein osattu sitä hoitaa. Nyt sitä on hoidettu paljon paremmin, tietysti velkarahalla, mutta ei kuitenkaan ole tarvinnut mennä mihinkään sellaiseen, mitä silloin tapahtui: ei ole asuntojen pakkomyyntejä tai firmojen kaatamisia. Nyt on pyritty ottamaan rauhallisesti ja katsomaan, miten tästä päästään eteenpäin, Savola sanoo.

Kestohäiriköt edustajien kiusana

Edes Kreikan kriisilainat eivät ole kuumentaneet ihmisiä aiempaan tapaan.

– Siitä tulee yleistä pahaa oloa, joka näkyy netin keskustelupalstoilla. Ihmiset ovat vihaisia, että rahaa käytetään heidän mielestään vääriin tarkoituksiin, mutta se ei ole minusta kohdistunut kehenkään yksittäiseen edustajaan.

Kansanedustajiin kohdistuvia uhkauksia tulee Savolan mukaan "muutamia aina silloin tällöin".

– Ei voi sanoa, että niitä olisi kymmeniä. Toinen luku ovat sitten kestohäiriköt, joita en tässä laske.

Uhkailuja tulee kansalaisten mieltä kuohuttavien, eduskunnassa käsittelyssä olevien asioiden mukaan.

– Kuvitteellisena esimerkkinä, jos esitys sukupuolineutraalista avioliittolaista lähtisi liikkeelle, voisin kuvitella, että se herättäisi voimakkaita intohimoja puolesta ja vastaan.

Uhkailu siirtynyt nettiin

1990-lukuun verrattuna on muuttunut myös se, että uhkailemisen tapa on muuttunut. Uhkauskirjeet ja -soitot ovat Savolan mukaan nykyään harvinaisia.

– Netti on aika ihmeellinen keksintö. Kynnys on madaltunut, kun nappia on niin helppo napsauttaa.

Nettikirjoituksissa vihastuneen kirjoittelun ja rikoksen tunnusmerkistön täyttävän uhkauksen raja on joskus häilyvä. Nettiuhkauksiakin on kuitenkin tutkittu ja tuomioita annettu. Entisen maahanmuuttoministerin Astrid Thorsin (r) uhkaaja sai hovioikeudessa ehdollista vankeutta ja sakkoja. Nettikirjoittelun seuraamisesta huolehtii poliisi.

Eduskunnassa on otettu kaikenlaisten uhkausten suhteen nollatoleranssi.

– Olemme pyytäneet edustajia ilmoittamaan poliisille niistä viesteistä, jotka näyttäisivät täyttävän rikoksen eli laittoman uhkauksen tai kunnianloukkauksen tunnusmerkit. Osa ilmoittaa, osa ei. Ministereiden osalta kaikki menevät ilman asianomistajan ilmoitustakaan poliisille, Savola kertoo.

Tiuran uhkaaja tuomittiin

Keväällä julkisuuteen tuli eduskunnan kansanedustajille antama kehotus liikkua taksilla pääkaupunkiseudulla. Erityisestä uhkasta ei Savolan mukaan ollut kysymys.

– Käyn uusien edustajien kanssa turvallisuuskeskusteluja ja kaikkien kanssa on aina todettu, ettei Helsingin kaupungin yössä kansanedustajan tarvitse kävellä. Ihan noin yleisen järjenkäytön mukaisesti jokaisen meidän suomalaisen kannattaa kapakasta kotiin lähtiessä mieluummin ajaa taksilla kuin lähteä hoippuroimaan kadulle.

Fyysiset uhkatilanteet ovat harvinaisia, mutta kevään eduskuntavaalien alla sellaiseen joutui ainakin entinen kansanedustaja Marja Tiura.

– Hänen päälle käyjänsähän tuomittiinkin siitä. Mutta hyvin harvinaisia ne ovat, kun ottaa huomioon, että monta tuhatta ehdokasta on turuilla ja toreilla.

Osa ministereistä kärsii enemmän

Valtioneuvoston turvallisuusjohtajan Timo Härkösen mukaan talouden tilanne ja yleinen epävarmuus kirvoittavat ihmisiä kirjoittamaan mielipiteitä, jotka eivät välttämättä ole loppuun saakka harkittuja.

– Perinteisesti uhkauksia tulee sähköpostitse ja kirjeitse ja nyt toki internetissä, kun eri keskustelupalstoilla pystyy kirjoittamaan vapaammin. Sieltä bongataan uhkaavia mielipiteitä, mutta kyllä monessa on kysymys vain vihanpurkauksista. Kyllä ne kaikki tosissaan otetaan ja tutkitaan, mutta mikä on tosissaan uhka, on aina pikkuisen eri asia. Internetin aikakaudella näyttää siltä että uhkaukset ovat lisääntyneet ja koventuneet, mutta kyllähän vastaavia puheita on aina pidetty keskenään pienemmissä porukoissa.

– Eri tyyppisiä uhkailuja tulee ja on aina tullut. Siihen vaikuttaa esimerkiksi taloustilanne: kun se heikkenee, silloin uhkauksien määräkin normaalisti nousee. Mutta kyllä uhkauksia tulee ihan normaaliaikoinakin. Aina on joku, joka on pahoittanut mielensä, Härkönen sanoo.

Ministerien turvatoimet "riittävät"

Suomessa suojelupoliisi vastaa valtioneuvoston jäseneen kohdistuvasta uhka-arvioinnista.

– Kun saamme uhkauksia tietoomme, toimimme kolmikannassa, johon kuuluu valtioneuvoston kanslia, liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö ja suojelupoliisi. Ne yhdessä katsovat, mitä uhkauksille tehdään. Suojelupoliisi on se, joka ottaa selvää, mitä näiden takana on. Tässä apuna ovat myös poliisilaitokset.

Kun supo on arvioinut uhkatilanteen, mahdollisesta turvatoimien lisäämisestä päätetään valtioneuvoston turvallisuuspalveluyksikössä.

Ministereiden turvajärjestelyistä Härkönen ei halua kertoa muuta kuin, että ne ovat "riittävät". Hän ei myöskään halua kommentoida, ovatko ministerit saaneet viime aikoina uhkauksia, joiden takia turvatoimia olisi jouduttu tehostamaan.

Osa ministereistä joutuu kärsimään uhkailusta muita enemmän.

– Kyllä se näkyy, että joku joutuu tekemään kansalaisten kannalta enemmän ikävämpiä päätöksiä kuin toiset. Näkyvämmät ministerit tietenkin näkyvät tällaisissa tilastoissa.

Lue myös:

    Uusimmat