27.3. Vesi rauhoittaa ja raikastaa puutarhassa

Veden rauhoittava merkitys puutarhassa on kiistaton ja perinteet sen käytölle pitkät. Muinaisessa Egyptissä ja Mesopotamiassa vesi oli puutarhan olennainen osa. Tarunomaisissa Babylonian riippuvissa puutarhoissa kerrottiin olleen lähteitä ja jopa osittain ylöspäin virtaavia puroja. Lähi-idän maihin ja Intiaan on puolestaan vaikuttanut vahvasti islamilainen puutarhakulttuuri, joka on saanut vaikutteensa koraanista.

Kuivilla alueilla puutarhoissa käytettiin paljon vettä, aluksi ruoan tuottamiseen mutta myöhemmin myös visuaalisena elementtinä. Persiassa ja Intiassa olivat suosittuja niin sanotut neljän reitin puutarhat, joissa kaksi vesiallasta ja niitä reunustavat vesireitit muodostavat ristikuvion. Tunnetuin esimerkki näistä lienee Taj Mahalin puutarha.

Myös kiinalaisissa puutarhoissa vedellä on ollut pitkään suuri merkitys. Toisin kuin islamilaisessa, tarkan symmetrisessä suunnittelussa kiinalaiset korostivat luonnonmukaisuutta niin vesiaiheissa kuin istutuksissakin. Usein puutarhan suunnittelikin taidemaalari tai runoilija.

Japanilainen puutarha (Pioni 27.3.2007)

Japanilaisissa kulttuurissa puutarhoissa piti ehdottomasti olla pieni järvi ja ellei sitä ollut, se symbolisoitiin valkealla hiekalla tai marmorimurskalla. Järven keskeltä nousi saari – joko oikeaan järveen tehty tai kivellä symboloitu.

Myös kreikkalaisessa ja italialaisessa kulttuurissa vesi oli puutarhassa olennainen elementti. Lähteiden uskottiin olevan lahja jumalilta, joten niiden viereen rakennetut puutarhat olivat pyhiä. Myös temppeleitä rakennettiin lähteiden viereen ja myöhemmin lähteitä alettiin koristella patsain ja suihkulähtein.

Renessanssin Italiassa veden käyttö monipuolistui entisestään ja aikakaudelle tyypilliset aatteet näkyivät myös puutarhoissa. Uskottiin että ihmisen äly on rajaton ja että ihminen on luonnon yläpuolella. Vesiaiheet olivat sen mukaisesti suuria ja massiivisia ja ne koristeltiin erilaisia hahmoja esittävillä patsailla.

Barokkiajalla puutarhasuunnittelussa oli tyypillistä matemaattinen järjestelmällisyys. Merkittävin tuon ajan puutarhuri oli ranskalainen André Le Nôtre, joka suunnitteli muun muassa kuuluisan Versaillesin puutarhan.

Englantilainen puutarha (Pioni 27.3.2007)

Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa taas suosittiin luonnollista kauneutta ja maisemapuutarhatyyliä, myös vesiaiheissa: esimerkiksi suihkulähteitä pidettiin keinotekoisuuden tunnuksena. 1700- ja 1800-lukujen taitteessa puutarhuri Humphrey Repton toi kuitenkin suihkulähteet englantilaiseen puutarhatyyliin hiljaisen veden, kuten luonnonmukaisten lampien rinnalle.

Perunakuopan pohjasta silmänilo

Pioni 27.3.2007

Nykyään niin sanottua keinotekoisuutta hyödynnetään paljon puutarhojen vesiaiheissa. Synteettisten materiaalien käyttö on mahdollistanut altaiden ja lähteiden rakentamisen myös kuivaan ympäristöön. Tällä kertaa rakennamme pihapiirissä sijaitsevaan, vanhan maakellarin jäljiltä syntyneeseen kuoppaan luontoon hyvin istuvan pikku lammen suihkulähteineen. Paikalla on aivan ihana mustikkavarpukasvusto ja kuopan ympärillä sammalta.

Käytämme vesiaiheen tekoon muun muassa allaskumeja, joilla toteutus saadaan toimimaan helposti. Ympäristöstä löytyy paljon sopivaa luonnonkiveä, jota hyödynnämme runsaasti. Kuopan reunalla mukavasti leviävä sammal jätetään paikalleen. Istutuksia tulee vain pariin kohtaan. Keskelle varaamme paikan katseenvangitsijalle.

Pioni 27.3.2007

Kuoppa kaivetaan auki ja puhdistetaan oksista ja kasveista siten, että ympäröivä maasto säilyy mahdollisimman ehjänä. Kuopan pohjalle laitetaan hiekkaa epätasaisuuksien tasoittamiseksi. Se on tehtävä huolellisesti, jotta vältytään allaskumin rikkoutumiselta. Hiekan päälle levitetään suodatinkangas, joka sekin osaltaan suojelee allaskumia. Tähän paikkaan olisi kyllä riittänyt allasmuovikin, sillä sitä paljon vahvempi allaskumi on tarkoitettu ennen kaikkea isoihin altaisiin.

Pioni 27.3.2007

Katseenvangitsijoiksi oli tällä kertaa kaksi vaihtoehtoa: hauska sammakko sekä modernimpi graniittisoikio, jonka keskelle oli sovitettu pallo. Petri sai valita näiden välillä ja päätyi sammakkoon. Se sopii kivasti tähän luonnonmukaiseen ratkaisuun, vaikka myös soikio olisi tyylikkäässä graafisuudessaan sille hyvä kontrasti.

Pioni 27.3.2007

Sammakon jalustaksi tulee ison kiven päälle nostettu vanha ämpäri, jonka sisälle asennetaan pumppu. Ämpäriin on leikattu reikiä sammakon vedenottoputkea ja pumpun vedenottoa varten. Se ankkuroidaan paikalleen – ja samalla maisemoidaan – kookkailla kivillä. Sammakko tulee siten istumaan kivellä, joka kohoaa hiukan vedenpinnan yläpuolelle.

Istutukset:

Pioni 27.3.2007

Lammikko ympäristöineen halutaan pitää mahdollisimman luonnonmukaisena. Siksi istutuksiin valittiin tällä kertaa vain kahta kurjenmiekkaa: luonnonvaraisenakin vesistöjemme rannoilla hyvin yleistä keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) sekä aivan sammakon viereen istutettavaa, sinisin kukin kukkivaa ja hauskasti valko-vihreälehtistä tuoksukurjenmiekkaa (Iris pallida 'Variegata'). Molemmat sopivat auringosta puolivarjoon. Kasvit istutetaan tiiviiseen, kivistä tehtyyn petiin – toinen vaihtoehto olisi valmis istutuskori – ja pidetään huoli siitä, että multa pysyy paikoillaan. Muita vesiaiheen ympärille sopivia kasveja ovat esimerkiksi alpit, jättipoimulehti, konnantatar, ruttojuuret, rentukka, punalatvat, osmankäämit, kullerot ja luhtalemmikit.

Altaan kumireunat siistitään ja se täytetään vedellä. Sen jälkeen reunat maisemoidaan kivillä, jotta ne sulautuvat mahdollisimman huomaamattomasti ympäristöönsä.

Pioni 27.3.2007

Kustannukset:

Sammakko ja pumppu: 180 euroa
Allaskumi: 200 euroa
Kasvit: 40 euroa
Suodatinkangas: 30 euroa
Yhteensä: 450 euroa

(Pioni 27.3.2007)

Lue myös:

    Uusimmat