Vuoden 1976 EM-turnaus muistetaan upeista ja jännittävistä ratkaisuotteluistaan, joissa pelasivat Hollannin ja Saksan kaltaisten joukkueiden "kultaiset sukupolvet" sekä Itä-Euroopan parhaimmisto. Alkulohkoista jatkoon selvisivät Wales, Jugoslavia, Länsi-Saksa, Espanja, Tshekkoslovakia, Neuvostoliitto, Hollanti ja Belgia.
Neljännesfinaaleista muodostui mielenkiintoisia ottelupareja. Wales selvisi yllättäen kahdeksan parhaan joukkoon ja kohtasi Jugoslavian. Ensimmäinen osaottelu Zagrebissa päättyi 2-0. Walesilaiset olivat matkanneet vierasotteluun tarkoituksenaan pitää maalinsa puhtaana niin kauan kuin mahdollista, mutta siinä he onnistuivat ainoastaan 40 sekunnin ajan. Toinen ottelu pelattiin Cardiffissa, ja se päättyi tasan 1-1, joten jugoslaavit etenivät neljän parhaan joukkoon. Cardiffin peli oli väkivaltainen sekä kentällä että katsomossa. Varoituksia annettiin 41 kappaletta, ja yleisöä ryntäsi toistuvasti kentälle rähinöimään.
Toinen etukäteen mielenkiintoinen neljännesfinaalien ottelupari oli Hollanti ja Belgia. Arkkiviholliset olivat vuoden 1974 MM-karsinnoissa pelanneet kaksi maalitonta tasapeliä, joten tälläkin kertaa odotettiin tiukkoja otteluita. Johan Cruyffin johtamat hollantilaiset olivat kuitenkin ylivoimaisia ja etenivät loppupeleihin yhteismaalein 7-1. Cruyffin, Johan Neeskensin, Rob Rensenbrinkin, Wim Suurbierin ja Johnny Repin kaltaisten huippupelaajien muodostama joukkue oli loistavassa vedossa, ja Hollanti loisti 70-luvulla myös MM-tasolla: hopeaa sekä Länsi-Saksassa 1974 että Argentiinassa 1978.
Itäblokin maat Neuvostoliitto ja Tshekkoslovakia arvottiin toisiaan vastaan, ja kaikissa aikaisemmissa EM-kisoissa neljän parhaan joukkoon edennyt Neuvostoliitto oli etukäteissuosikki. Peräti kymmenen NL:n 13 pelaajasta tuli ukrainalaisesta Kiovan Dynamosta, ja joukkueen tähti oli Euroopan vuoden jalkapalloilijaksi valittu Oleg Blohin. Tshekkoslovakia kuitenkin voitti kotikentällään 2-0 ja taisteli Kiovassa 2-2-tasapelin. Näin NL oli ensi kertaa ulkona loppupeleistä.
Neljännessä otteluparissa kohtasivat hallitseva maailmanmestari Länsi-Saksa ja Espanja. Espanja painosti kotikentällään ankarasti mutta onnistui maalaamaan vain kerran ja kun Saksan Beerin kaukolaukaus 30 metristä upposi, ottelu päättyi saksalaisille edulliseen tasapeliin. Münchenissä Saksa otti varman 2-0-voiton.
Jugoslaviaan selvinneet joukkueet jakautuivat semifinaalipareihin Tshekkoslovakia-Hollanti ja Saksa-Jugoslavia. Rankkasateessa pelattu Hollannin ja Tshekkoslovakian välinen ottelu muodostui jännittäväksi mutta kovaotteiseksi peliksi, jossa yksi tshekkoslovakialainen ja kaksi hollantilaista pelaajaa sai punaisen kortin. Walesilainen tuomari Thomas ei ollut tehtäviensä tasalla, ja hollantilaiset kokivat kärsineensä vääryyttä. Ensimmäisen maalin puski Tshekkoslovakian libero Ondrus, ja sama mies oli vastuussa myös Hollannin tasoitusmaalista, joka Ondrusin kannalta epäonnekkaasti päätyi maaliin yläriman ja oman maalivahdin takaraivon kautta. Jatkoajan viime minuuteilla peli ratkesi, kun tuomari jätti viheltämättä Hollannille ilmiselvän vapaapotkun ja hollantilaisten odoteltua turhaan vihellystä vastapuoli pääsi tekemään 2-1-johtomaalin. Van Hanegem protestoi tilannetta niin tanakasti, että sai punaisen kortin, ja Hollanti joutui pelaamaan yhdeksällä pelaajalla. Tshekkoslovakia maalasi vielä kerran ja eteni finaaliin.
Belgradissa pelatussa Jugoslavia-Saksa-ottelussa kotijoukkue esitti ensimmäisellä jaksolla fantastista peliä, jota monet asiantuntijat kehuivat parhaaksi koskaan näkemäkseen jalkapalloksi. Kahden vuoden takainen maailmanmestari Saksa oli pahassa pulassa ja yhtä maalia pelatun ensimmäisen jakson jälkeen tilanne oli Saksan kannalta mairittelevasti vain 2-0 Jugoslavialle. Toisella jaksolla Saksa pääsi Beckenbauerin piristyttyä vähitellen peliin mukaan ja kavensi pelin 65. minuutilla. Kun peliä oli jäljellä kymmenen minuuttia, Saksa vaihtoi sisään ensimmäistä maaotteluaan pelanneen Dieter Müllerin, joka tasoitti pelin ensimmäisellä kosketuksellaan palloon. Jatkoajalla Saksa dominoi yhä selvemmin Jugoslavian tehdessä vaarallisia vastahyökkäyksiä. Dieter Müller nousi kuitenkin ottelun sankariksi tehden viime minuuteilla vielä kaksi maalia. Näin Saksa pääsi finaaliin maajoukkuedebytantin hattutempun avulla.
Avointa ja hyökkäävää peliä esitelleessä pronssiottelussa Hollanti vei mitalin, kun Geels teki jatkoajalla 3-2-voittomaalin.
Finaaliottelussa Saksa jäi välieräottelunsa tavoin heti alussa kahden maalin tappiolle. Tshekkoslovakia käytti paikkansa tehokkaasti hyväkseen ja oli vielä lähellä siirtyä 3-0-johtoon, kun Nehoda pamautti pallon tolppaan. Ennen puolen tunnin täyttymistä Saksan uusi sankari Dieter Müller kuitenkin kavensi pelin. Toisella puoliajalla kumpikin joukkue esitti tasokasta peliä, mutta maali antoi odottaa itseään viimeiselle minuutille. Perisaksalaiseen tyyliin Hölzenbein puski tasoituksen 90. minuutilla annetusta kulmasta, ja jälleen kerran siirryttiin jatko-ajalle. Kummallakin joukkueella oli jatkopuolituntisen aikana omat paikkansa, mutta kun maaleja ei syntynyt, vuorossa oli ensimmäinen - ja tähän mennessä viimeinen - kerta kun jalkapallon Euroopan mestaruus ratkaistiin rangaistuspotkukisassa. Ratkaisevan erehdyksen teki tällä kertaa Saksan neljäs laukaisija Uli Hoeness, ja kun Panenka siirsi Tshekkoslovakian viimeisenä ampujana pallon kylmästi keskelle maalia suuntautuneella löysällä potkaisulla Sepp Maierin selän taakse, oli mestaruus Tshekkoslovakian.
Vuoden 1976 Euroopan mestaruuskisat tarjosivat hienoa jalkapalloviihdettä. Kaikki neljä loppupeliä menivät jatkoajalle, ja niissä tehtiin finaalin rangaistuspotkukisa pois lukien yhteensä 19 maalia.
Teksti: Petteri Ruotsalainen
(MTV3)