17.4. Teemana käsillä tekemisen ilo

Jo keskiajalla köyhille jaettiin viljelyä varten pieniä maapalstoja pientä vuokraa vastaan. Ajatus lähti Englannista ja levisi muuallekin Eurooppaan. Tanskassa jaettiin vastaavaa köyhäinapua, pääajatuksena tosin oli, että väki saataisiin hyödylliseen toimintaan viljelymaille tiheän ravintolassa käynnin sijaan.

1800-luvulla vallinneen ajatuksen mukaan kaupunki oli likainen ja synnillinen, sitä vastoin maaseutua pidettiin "jumalallisen" viattomana ja kauniina. Näihin aikoihin alkoi syntyä puutarhakaupunkiaate. Kodin ja perheen asema korostui, eikä vapaa-ajanvieton haluttu olevan merkityksetöntä. Niinpä työläisiä ja heidän perheitään alettiin perehdyttää hyödylliseen ja kasvattavaan puutarhanhoitoon, jonka uskottiin opettavan luonnolliseen elämätapaan, korostavan kotielämää ja vahvistavan tärkeitä arvoja kuten lojaalisuutta, ahkeruutta, uskollisuutta ja hyvää järjestystä.

Ensimmäinen siirtolapuutarha syntyi köyhien puutarhan synnyttämän ajatuksen pohjalta. Saksalainen lääketieteen tohtori Daniel Gottlieb Moritz Schreber jalosti ideaa, jossa lapsille tulisi tarjota mahdollisuus terveelliseen, hyödylliseen ja kasvattavan harrastustoimintaan luonnon helmassa. Tekemisen tulisi olla hauskaa ja sitä voisi tehdä koko perheen kanssa. Näiden ajatusten pohjalta perustettiin Ernst Hauschildin luotsaamana ensimmäinen siirtolapuutarha Leipzigiin, tosin vasta Schreberin kuoleman jälkeen vuonna 1869.

Siirtolapuutarhat Suomeen

Suomessa seurattiin innokkaasti puutarha-alan kehitystä muualla Euroopassa. Ossian Lundén julkaisi vuonna 1918 kirjan Ryhmäpuutarhoja ja ensimmäisen kerran siirtolapuutarhakysymys oli esillä Helsingin kaupunginvaltuustossa jo 1900-luvun alussa. Rahatoimikamariin viety esitys ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin, ja vasta vuonna 1930 perustettiin Suomen Siirtolapuutarhaliitto edistämään siirtolapuutarhatoimintaa. Siirtolapuutarhahankkeessa ei ollut uutta kotipuutarhan tuominen kaupungissa asuville, mutta pienten viljelypalstojen järjestäminen pysyviksi puutarhoiksi oli ennenkuulumatonta.

Jo vuonna 1915 Porvooseen oli kuitenkin perustettu Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha – tosin vielä ryhmäpuutarhan nimikkeellä. Sen toiminta jäi kuitenkin lyhyeksi "taitamattoman johdon ja heikon hoidon käsissä", kuten Eetu Johannes Reinilä, Suomen Siirtolapuutarhaliiton ensimmäinen puheenjohtaja, kirjoitti 1934.

Tampereen Hatanpäähän perustettiin siirtolapuutarha vuonna 1916. Heti kun kaupunginvaltuustolta saatiin päätös puutarhan perustamisen ja perustamistöihin myönnettävien varojen puolesta, perustettiin Tampereen Siirtolapuutarhayhdistys, jonka ensimmäisenä puheenjohtajan toimi niinikään E.J. Reinilä. Häntä pidetäänkin maamme siirtolapuutarhatoiminnan luojana ja kehittäjänä.

Myös Oulussa, Turussa ja Viipurissa oli siirtolapuutarhoja 1900-luvun alussa. Viipuriin perustettiin ensimmäinen vuonna 1915, mutta se pysyi toiminnassa vain kolmisen vuotta. Lyytikkälän alueelle perustettiin kuitenkin vuonna 1930 toinen siirtolapuutarha, joka jäi muun Viipurin kanssa Neuvostoliiton alueelle vuonna 1944.

Arthur Castrénin perhepuutarha Oulussa tuotti aluksi ongelmia ympärivuotisella asumisellaan, se kun oli vastoin kaikkia siirtolapuutarhaperiaatteita. Castrén muutti kuitenkin myöhemmin kaupungista, ja pikkuhiljaa puutarha jäi kasvavan kaupungin, teiden ja lopulta paikalle rakennetun puiston alle.

Helsingin ensimmäinen siirtolapuutarha rakennettiin vuonna 1918 Ruskeasuolle. Alku aina hankalaa – niin tässäkin tapauksessa, sillä maa oli märkää ja hankalasti ojitettavaa suomaata. Suurin osa ensimmäisistä viljelyksistä jäi runsassateisen syksyn takia veden alle. Seuraavanakin vuonna monet palstat jäivät viljelemättä, mutta sitkeän työn ansiosta alueelle alkoi nousta majoja ja yhteinen kerhomaja, ja marjapensaita ja puita alettiin istuttaa. Kun päästiin 1930-luvulle, Ruskeasuon siirtolapuutarha kukoisti jo täysissä voimissaan.

Nykyään Suomen Siirtolapuutarhaliittoon kuuluu 42 siirtolapuutarhaa. Luku on kuitenkin kasvussa, sillä uusia puutarhoja rakennetaan jatkuvasti ympäri maata. Harrastus on suosittu myös muualla; siirtolapuutarhureita on Euroopassa jopa kolme miljoonaa.

Lähde: Maija-Riitta Siivonen, Pirkko Salonen, Tuija Kuchka: Siirtolapuutarha – kaupunkilaisten paratiisi

Siirtolapuutarhaelämää Sipoossa ja Kotkassa

Ruukkupöytä kierrätystavarasta

(Pioni 17.4.2007)