Töiden jälkeen 1600-luvun sinkkunainen ei mennyt shoppailemaan tai lenkille. Kotityöt pitivät huolen siitä, ettei vapaa-ajanongelmia ollut.
1600-luku. Urasinkut.
Kyllä, nämä kaksi asiaa kuuluvat yhteen.
Länsi-Suomen sinkkunaisista suurimmalla osalla oli satoja vuosia sitten kotimökki tai -torppa. Ei ollut taloudellisesti mahdollista, että lapset olisivat jääneet pieneen torppaan asumaan loppuiäkseen. Niinpä nuoret lähtivät nykynuorten tapaan maailmalle, töihin ja tienaamaan.
– Nuorilla oli halu lähteä kokemaan ja näkemän toisiin kaupunkeihin, jopa toisiin maihin. Se oli itsestään selvää: lähdetään töihin ja hankitaan taitoja ja rahaa, ja jossain vaiheessa, lähempänä kolmenkymmenen ikää, solmitaan avioliitto, Tiina Miettinen kuvaa.
Miettinen on filosofian tohtori ja toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut teoksen Piikojen valtakunta, joka tutkii kolmekymppisiä urasinkkuja 1600–1700-lukujen Suomessa.
Aatelistytöille avioliitto aikaisemmin
Vaikka avioituminen olikin tavallista, suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia avioitua 20-vuotiaana.
– Oli pakko ansaita ensin rahaa, itsenäistyä ja hankkia taitoja. Miestenkin! Hankkia joku ammatti, jolla voisi elättää perheen, Miettinen sanoo.




