Koti on elämän keskipiste, jossa moni haluaisi asua myös vanhuuden päivinä mahdollisimman pitkään. Voimien vähetessä tulee tämä kuitenkin vaikeammaksi. Tukea tarvitsee myös moni työkyvytön ja perheellinen. Apu arkisiin askareisiin sekä kotiin tuotava hoito ja hoiva ovat palveluita, joihin soisi mahdollisuuden yhä useammalle, kirjoittaa valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) kolumnissaan.
Palvelujen hankkiminen on kuitenkin tyyristä. Erilaisilla sivukuluilla ja veroilla kerätään tarpeellista rahoitusta eläkkeisiin, sosiaaliturvaan ja palveluihin, mutta samalla nousee palvelun hinta sekä kynnys hankkia sitä. Kodin palvelut eivät saisi olla vain harvojen etuoikeus.
Yksi keino helpottaa tilannetta on kotitalousvähennys. Kun teetetyn työn kustannuksia voi vähentää verotuksessa, on yhä useammalla varaa pestata apua. Samalla torjutaan harmaata taloutta ja lisätään työn kysyntää.
Kotitalousvähennystä käytetään usein remontteihin. Vähennyksen edut sekä kuutamokeikkojen torjumisessa että hintojen kohtuullistamisessa ovat selkeät. Olisiko korkeammasta kotitalousvähennyksestä antamaan lisäapua kasvavaan hoivahaasteeseen vastaamisessa sekä perheiden jaksamisessa? Kokeilemalla selviää.
Siksi esitän valtion budjettiin ensi vuodelle merkittävää korotusta kotitaloustyön sekä hoiva- ja hoitotyön kotitalousvähennykseen. Näistä töistä voisi jatkossa saada enintään 3 500 euroa vähennystä, kun aiemmin summa on ollut 2 250 euroa. Korvaus puolestaan nousisi 40:stä 60:een prosenttiin. Korotuksessa olisi kyse kaksivuotisesta kokeilusta.
Kokeilu myös palvelee tavoitetta tietopohjaisesta päätöksenteosta. Mikäli tulokset ovat myönteisiä, on ratkaisusta mahdollista tehdä pysyvämpi.
Parhaimmillaan kotitalousvähennyksen täsmäkorotus auttaa yhä useampaa suomalaista käyttämään hyvinvointia parantavia palveluita, mikä tietäisi myös työtä palvelujen tekijöille. Palvelujen ostaminen on myös ympäristön kannalta vastuullinen vaihtoehto. Hyvinvointia kohentava palvelu on ilmastollemme parempi ostos kuin luonnonvaroja kuluttava ulkomainen tavara.