Paula* alkoi kärsiä voimakkaasta punastumisesta ala-asteikäisenä. Oireet paisuivat vuosien mittaan vyyhdiksi, joka vaikutti kaikkeen tekemiseen omaa persoonaa myöten. Leikkauksen myötä Paulan elämä muuttui täysin.
Neljäsluokkalainen Paula istuu pulpetissaan ja helottaa tulipunaisena. Opettaja on juuri maininnut tytön nimen ääneen.
Paula on saanut kokea, miten punastuminen muuttaa koko ihmisen.
− Sinusta tulee perfektionisti. Et halua epäonnistua ja herättää näin huomiota.
Paula tuntee suurta sympatiaa puhuessaan vuosien jälkeen nuoresta koulutytöstä, joka halusi olla näkymätön.
− Ennakoin ja välttelin jatkuvasti tilanteita, joissa saatoin punastua. Koulussa en halunnut viitata, sillä tiesin punastuvani. Elämää hallitsi hirveä suunnitelmallisuus.
− Punastuminen on valtava energiasyöppö. Sinusta tulee sulkeutunut, Paula sanoo.
Painajainen työpaikalla
Murrosiässä oireet helpottivat, kun ikä alkoi riittää ravintoloihin. Alkoholi vapautti Paulan ottamaan kontaktia muihin.
− Olen pohtinut jälkeenpäin, voiko tämä johtaa jopa alkoholismiin, Paula miettii.
Työelämän koittaessa Paula päätyi tilanteestaan huolimatta asiakaspalvelutehtäviin. Punastuminen piti yhä aikuista naista niskalenkissä.
− Nykyisin liike-elämässä vaaditaan, että pitää olla täydellinen ja kova. En pystynyt puhumaan asiakkaille mitään ylimääräistä. Vaihdoin myös usein työtehtäviä, jolloin sain aloittaa alusta uusien työkavereiden kanssa, Paula kuvaa.
Ongelma alkoi kärjistyä, kun Paula vaihtoi alaa järjestelmäsuunnittelun pariin. Työhön sisältyi useita palavereita päivässä. Niistä muodostui Paulalle painajainen.
